Piparin tuoksua, tonttujen juoksua

Heippa!

Mukava perjantai-ilta takana, enkä voi olla selailematta monia niitä kuvia, joita eilen illalla räpsittiin. Hymy nousee koko ajan huulille, kun näkee niistä hohkavan iloisen ja leppoisan tunnelman. 

Oltiin eilen Tonin kanssa ystäväni Kiran ja hänen poikaystävänsä Jepen luona viettämässä mukavaa iltaa hyvän ruoan ja hauskan ohjelman parissa. Herkullisten tortilloiden jälkeen otettiin piparkakkutalon seinät esille ja alettiin joukkuettain kokoamaan ja koristelemaan taloja - Saara ja Kira vs Toni ja Jeppe. Pitkään aikaan ei olla järjestetty mitään tällaisia yhteisiä iltoja, ja nämä aina muistuttavat siitä miten paljon enemmän tällaisia tapahtumia pitäisi vaalia. Seuraavassa kuvia kuluneesta illasta.

Huomenna on jo neljäs adventti, en voi uskoa että joulukuu on mennyt niin nopeasti ja jo kolmen päivän kuluttua on jouluaatto! Ei mitään järkeä, tätä vauhtia vanhenen 50 vuotta kymmenessä päivässä!

Piparkakkutalot oli kaupasta ostettuja. Kokoamiseen käytettiin sormia polttavaa tulikuumaa sulatettua sokeria ja koristelussa kaupan sokerikuorrutusta ja erilaisia karkkeja.

Ilta alkoi herkullisilla tortilloilla. Tortillat on aina takuuvarma hyvä ruoka hyvien ystävien, tässä tapauksessa ystäväpariskuntien kesken.

Pojat innokkaina kokoamassa omaa piparkakkutaloaan. Sulatettu sokeri osoittautui huomattavasti toimivammaksi vaihtoehdoksi kuin erikeeper tai paperiliima.

Poikien talo jo aikahyvässä mallissa!

Valmis! Niin ylpeinä, niin ylpeinä :)

Samoin valmistui myös meidän mökki! Ehkä vähän järjestelmällisempi ja perinteisempi kuin poikien tönö, mutta molemmat omilla tavoillaan niin hienoja ;)

                                           Ja molemmat talot vielä vierekkäin. Kyllä nyt kelpaa!

Kaiken kaikkiaan todella mukava ilta! En muistakaan milloin olisin nauranut niin paljon ja viettänyt näin hauskan joulumieltä kohottavan illan. Ihanaa, kun on tärkeitä ystäviä ja poikaystävä, jotka saavat olon tuntumaan niin rakastetulta ja saavat mielen aina pirteäksi ja iloiseksi, oli sitten millainen olo tahansa! Tällaisesta piparkakkutalon rakennuskilpailusta voisi tehdä vaikka perinteen, kuka tietää :)

Onko teillä mitään joulumielenkohotus illanistujaisia ohjelmineen? Ehkä tekin ryhdytte ensi vuonna koristelemaan piparkakkutaloja joukkueina tai yksin, niin hauskaa ja niin mukavaa!

Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle

Heippa!

Kävin äsken viemässä tämän vuoden ensimmäisen ja viimeisen joulukortin postiin, olen ollut tuhottoman laiska askartelemaan mitään! Ja valmiiden joulukorttien lähettäminen tuntuu itsestäni jotenkin luonnottomalta ja tylsältä, mielikuvituksettomalta. Liitän sitten muutamien pakettien mukaan omin pikku kätösin väserretyn kortin - mikäli saan aikaiseksi.

Joulu on jotenkin tänä vuonna tullut luvattoman nopeasti ja aikaisin! Olen elänyt melko hektistä aikaa, eikä maassa ole edes lunta. Ainoa mikä tällä hetkellä muistuttaa tulevasta joulusta on oman kynttelikön ja naapurikaupan jouluvalojen lisäksi ovat kaupat, jotka pursuavat kiireisiä aikuisia väsymystä ja nälkää huutavien lasten kanssa sekä totta kai kauppojen miljoonat ja triljoonat kimaltelevat ja loistavat jouluhärpäkkeet, jotka minunkin tekisi mieli ostaa kaikki!

Omat jouluvalmisteluni ovat tänä vuonna jääneet melko vähäisiksi ja viime tippaan, sillä jouluni poikkeaa huomattavasti aikaisemmista. Lahjoja olen toki muutaman viimeisen viikon aikana metsästänyt ja samalla fiilistellyt joulutunnelmaa, mitä muualla on melko hankala saavuttaa. Joulukoristeet ja joulumusiikki ovat vain jotain sellasta jota voisin katsella ja kuunnella päivästä toiseen! Ja ne jouluherkut - ai että. Kinkkua, porkkana- ja perunalaatikkoa, rosollia, mätiä, kraavattua lohta... mmm, vesi oikein herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta.

Itse joulun vietto tapahtuu tänä vuonna työn merkeissä itämerellä keikkuen. En oikein ole vielä päättänyt onko se hyvä vai huono juttu, mutta siellä ollaan. Olen jo kaksi kertaa aiemminkin ollut joulun merellä, tosin matkustajana. Matkustajana joulu laivalla on kiva vaihtoehto perinteiseen "kotijouluun", sillä pöydät ovat jo valmiiksi notkollaan maukasta jouluruokaa, joulumusiikki soi taukoamatta, joulupukki seikkailee ympäri laivaa ja tunnelma on rento. Työntekijän näkökulmasta en ole laivajoulua vielä kokenut, mutta kyllä se varmasti tunnelmaltaan eroaa tavallisesta arjesta! 

Kyllä mä vaan niin nautin joulunalusajasta! Totta kai myös itse joulusta ja joulun välipäivistä, mutta minua viehättää erityisesti kaikki ne valmistelut ja koristelut. Tällä hetkellä omat koristeluni tosin rajoittuvat yhteen kynttelikköön, kynttilöihin ja muutamaan kivaan piparikoristeeseen suklaakonvehteineen, mutta on sekin parempi kuin ei mitään! Leivonnaisia olen toistaiseksi tehnyt kohtuudella, koska tiedän, että niitä tulee taas syötyä tolkuttomia määriä jouluna ja varmasti vielä kuukausi sen jälkeenkin, huh! Pikkuveljen kanssa kävin viikonloppuna leipomassa kasan pipareita ja joulutorttuja, jotka tosin näyttivät maistuneen kaikki muutamassa päivässä, koska viimeksi niitä ei enää ollut! On se vaan niin mukavaa välillä viettää aikaa kivassa seurassa leipoen ja kuunnellen kontrabassolla soitettuja joululauluja :)

Iloinen leipuri :)

Hyvää joulunodotusta kaikille! 

Päivä Seurasaaressa

Helou!

Antaa kuvien puhua puolestaan :)

Happy.

Tukholma

Hejsan!

Viime viikonloppu kului töiden merkeissä merellä edes takas keikkuen - kirjaimellisesti. Merenkäynti oli aivan kamalaa molempina iltoina. Ikinä en ole merellä pahoin voinut, mutta nyt liippasi jo läheltä. On nuo syysmyrskyt vaan aika kova juttu.

Kiva oli olla taas pitkästä aikaa töissä, edellisestä kerrasta oli kuitenkin jo pitkä aika! Käytiin jopa katsomassa keskiyön show ja se jälkeinen Dr. Alban! Sivistyksessä ollut aukko "Kuka vitsi on Dr. Alban?!" on nyt paikattu! 

Poikaystävä-statuksen saanut Toni pääsi Tukholmassa auton rattiin allekirjoittaneen etsiessä työkenkiä. Selkeesti innoissaan!

Kyllä munkin piti kokeilla. Ei vitsi, tällä voi ajaa kaksi ihmistä!

"Mäki haluan liukumäkeen!"

"Käsilaukunkantaja-apulainen"

Mukavan Tukholmapäivän jälkeen paluu duuniin. Syksy on ainakin värien puolesta ehdottomasti hienoin vuodenaika! Värejä on mielettömän paljon erilaisia ja puut on niin kauniita!

Täällä taas!

Kukkuu!
Blogin pitkä postaustauko on nyt päätynyt siihen pisteeseen, että jotta koska kun kunnes jos vaikka kuin vältyttäisiin mummuni kokemilta blogin lukemisen vieroitusoireilta, on mun ryhdyttävä uudestaan työntouhuun. Täytyy kyllä myöntää, että muiden blogeja lukiessa sitä haluaa itsekin tehdä samanlaista tuotosta, siinä tosin onnistumatta. No mutta, joka tapauksessa.

Jos alkuun pääsemiseksi vaikka jotain pikakuulumisia syksyn varrelta. Koulu on pyörähtänyt kunnolla käyntiin ja rullaa täysillä eteen päin. Hommaa on ihan tarpeeksi, öiden synkkinä hetkinä jopa liikaa, mutta päivisin taas ihan sopivasti. Aikataulu. Se on se jota opettajat ja tuutorit toitottaa. Aikataulu. Miten hitsissä sellanen tehdään? Omalta alaltapa tuo homma kuitenkin tuntuu, joten eiköhän se ole aina plussaa se!

Nyt muutenkin arkeen kuuluu pelkkää hyvää! Toni pääsee esittäytymään teille jo seuraavassa postauksessa, selkä tuntuu vihdoin kestävän treenaamisen ja meikäläinen pompahtelee ja kirmailee jo kentällä, ja mitäs muuta? No eipä tähän muuta enää mahdukaan.

Kenties mä nyt hurahdin kunnolla käyntiin ja seuraavia postauksia sateleekin 100km tuntivauhtia? Katellaan mitä tuleman pitää - pysykää kärryillä!

- Saara -

Back to school

Hei kaikki! Edellisestä postauksesta onkin jo liian pitkä aika, myönnettäkööt. Ehdin jo kadottaa motivaation kirjoittamiseen, tuntui ettei päästä tule mitään fiksua kerrottavaa. Viimeisen viikon aikana pää on kuitenkin alkanut täyttyä uusista ajatuksista ja sormetkin ovat jo hyvän aikaa syyhynneet kirjoittamisen pariin. Hyvä niin, sillä moni on jo kysellyt uusien päivitysten perään, ihanaa!

Mitä nyt sitten on tapahtunut? Koulu on minunkin osaltani alkanut. Alkoi itse asiassa jo heti maanantaina 26.8 tultuani lauantaina 24. päivä Kosilta. Ja niille jotka eivät vielä tiedä, hain keväällä Vakava-kokeella luokanopettajakoulutukseen sekä erityispedagogiikkaa lukemaan. En päässyt mihinkään haluamaani kovasta lukemisesta huolimatta, joten suunnitelmat piti laittaa uusiksi. Kesän aikana päätin hakea tuohon naapurissa sijaitsevaan Kauniaisten työväen akatemiaan lukemaan kasvatustieteitä. Pääsin sisään, ja siellä sitä nyt ollaan!
Pitkään olen tiennyt akatemian fyysisestä olemassaolosta, mutta mitään käsitystä minulla ei siitä sen tarkemmin ollut. Mikä se on? Mitä siellä tehdään? Keitä siellä on? Se on kansanopisto, sen olen nyt oppinut. Siellä voi opiskella vaikka mitä, kasvatustieteitä, psykologiaa, kauppatieteitä, oikeustieteitä, kieliä, kirjallisuutta, näyttelemistä... Lukematon määrä mahdollisuuksia. Se on ikään kuin avoin yliopisto, jonka lisäksi akatemia tarjoaa monia omia teemaopintojaan. Itse opiskelen seuraavan vuoden aikana kasvatustieteiden appron, eli kaikki perusopinnot 25op, varhaiskasvatuksen puoliappron 10op sekä avoimen yliopiston kursseista suoritan lisäksi myös englantia ja ruotsia. Koska kyseiset opinnot ovat Helsingin avoimen kursseja (varhaiskasvatus suoritetaan Jyväskylän avoimeen), hyväksiluetaan ne myöhemmin yliopistoon. Toisin sanoen jos ja kun ensi vuonna opiskelen yliopstossa, on minulla ensimmäisen vuoden opinnot jo kokonaan valmiiksi suoritettuna. Kätevää.

Innokas opiskelija!

Pitkään harmitti, kun en keväällä päässyt yliopistolle sisään, mutta nyt oon tosi innoissani tän hetken opinnoista. Tekemistä kyllä riittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta eiköhän kaikesta selvitä. Ehdin jo kauhistua, kun tajusin suuren osan kirjoista (+tenteistä) olevan englannin ja ruotsin kielisiä, mutta tosin tätäkin odotan ihan mielenkiinnolla. Kaikki muutkin niistä aina selviää niin kyllä varmasti minäkin!
Huomenna meillä on koulussa tiedossa tutustumispäivä ja -bileet, mutta viimeistään ensi viikon alusta opinnot starttaavat täysillä käyntiin, jännää!