Blogin pitkä postaustauko on nyt päätynyt siihen pisteeseen, että jotta koska kun kunnes jos vaikka kuin vältyttäisiin mummuni kokemilta blogin lukemisen vieroitusoireilta, on mun ryhdyttävä uudestaan työntouhuun. Täytyy kyllä myöntää, että muiden blogeja lukiessa sitä haluaa itsekin tehdä samanlaista tuotosta, siinä tosin onnistumatta. No mutta, joka tapauksessa.
Jos alkuun pääsemiseksi vaikka jotain pikakuulumisia syksyn varrelta. Koulu on pyörähtänyt kunnolla käyntiin ja rullaa täysillä eteen päin. Hommaa on ihan tarpeeksi, öiden synkkinä hetkinä jopa liikaa, mutta päivisin taas ihan sopivasti. Aikataulu. Se on se jota opettajat ja tuutorit toitottaa. Aikataulu. Miten hitsissä sellanen tehdään? Omalta alaltapa tuo homma kuitenkin tuntuu, joten eiköhän se ole aina plussaa se!
Nyt muutenkin arkeen kuuluu pelkkää hyvää! Toni pääsee esittäytymään teille jo seuraavassa postauksessa, selkä tuntuu vihdoin kestävän treenaamisen ja meikäläinen pompahtelee ja kirmailee jo kentällä, ja mitäs muuta? No eipä tähän muuta enää mahdukaan.
Kenties mä nyt hurahdin kunnolla käyntiin ja seuraavia postauksia sateleekin 100km tuntivauhtia? Katellaan mitä tuleman pitää - pysykää kärryillä!
- Saara -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti