Nyt näin iltaa kohden mulle on alkanut tulla vähän kummallinen olo. En tiiä mistä se johtuu. Pitäis luultavasti mennä nukkumaan, vaikkei kello olekaan vielä paljoa. Päässä on tosi paljon asiaa mitä pitäisi päästä purkamaan jollekin, mutta just tällä hetkellä ei oo oikeen ketään kenelle purkaa. Siis ei täällä paikan päällä. Ne ihmiset, joille tekisi mieli jutella, on jossain kaukana poissa. Tekisi mieli mennä ulos lenkille, juoksemaan tai kävelemään. Ihan miten vaan, kunhan vaan pääsisi vähän selvittelemään päätä ja asioita. Toisaalta kävelyseurakin on juuri nyt jossain ihan muualla. Ja kello tulee kymmenen kohta. Sen sijaan taidan tyytyä kuuntelemaan Beyoncen Best thing i never had. Jotenkin helpottaa heti vähän.
Outoa, koska kun aloin kirjottamaan, mulla oli tosi paljon asioita päässä ja selkeästi mietittynä, mutta nyt lyö ihan tyhjää. Voi kumpa viisi seuraavaa päivää menis nopeesti! Portugali odottaa, ja sitten on varmasti kaikki taas paljon paremmin. Tai no miksei jo huomenna, mutta Portugalissa on jo nyt jotain, mitä tarviin kaikista eniten tällä hetkellä.
Sweet dreams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti