Viimesimmässä tekstissä kummastelin mun suoraan sanottuna surkeasti mennyttä kautta, mutta nyt voin ainakin täksi illaksi ne huolet unohtaa!
Olin taas tänään pitkästä aikaa ns. normaaleissa treeneissä (mikä tarkoittaa siis jotain muuta kun moukaria. En oo vielä keksiny mitään järkevää nimitystä niille :P), johtuen siis siitä, että nyt oon ollut taas kipeenä ja on ollut jotenkin kauheasti kaikkea. Toisaalta nyt kun phdin, en millään saa mieleen, että mitä mulla oikeasti on ollut :o No, joka tapauksessa. Mua jopa pelotti treeneihin meno, aattelin etten oo minkäänlaisessa iskussa ja vielä pituutta piti pomppia, mielessä kävi jo jos edes lankulle jaksan juosta. No, lopputulos näyttää olevan se, että tein juuri koko kesän parhaan pituustreenin! Itse asiassa koko treeni oli yksi kesän parhaista! I feel so good.
Ohjelmassa oli siis pituutta lyhyellä vauhdilla (10 askelta) ja pelkkiä vauhtijuoksuja. Millonkohan oon juossut koko vauhdin niin hyvin? Kaikki täsmäsi ja ajoitukset oli kohdallaan. Totta kai pientä hiottavaa jää aina, mutta tänään ratkaisi kokonaisuus. Tai siis annoin itselleni luvan olla siihen tyytyväinen. Hermotus oli kerrankin kohdallaan, joten hyvän hyppytreenin jälkeen tein enää muutamia räjähtäviä loikkia ja aitakävelyt päälle. Ah. Mitäs siihen muuta lisäämään.
My playground
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti