Just a little bit harder

Tekemisen puutteesta johtuen ajattelin hiukan kyllästyttää teitä tekemällä lyhyen tai vähän pidemmän treenipostauksen - hmm. Vaikka tämän viikon treeneistä. Ei niitä tosi ole ollut vielä kuin kaksi (maanantai ja tiistai) ja tänään keskiviikkona on totta kai luvassa taas yksi kova treeni. Hitsi, se muuten on ihan kova.. Ja koska nyt en millään jaksa kirjottaa treenipäiväkirjaa (LUPAAN että kirjotan sen viimeistään huomenna, tai perjantaina..), niin on jo senkin takia hyvä, että rustailen tänne jotain.

Nyt on viikko 48, mikä toisin sanoen tarkoittaa treeneissä kovaa viikkoa. Kovan viikon täytyy tuntua vähän inhottavalta, ja sen täytyy nimen omaan TUNTUA. Muuten sillä ei olisi mitään merkitystä. Käytännössä kova viikko tietää enemmän sarjoja tekemiseen, pidempiä treenejä ja enemmän hikeä. 

Maanantaisin mulla on heittotreeni. En voi vieläkään luvata ittelleni, että selkä on kunnossa, koska sitä se ei ole. Teen koko ajan kuitenkin töitä sen eteen, että se kestäisi ja kyllä sitä tulostakin pikku hiljaa alkaa näkyä.

 Maanantaina tein kolmannen heittotreenin tälle treenikaudelle jos leiriä ei lasketa. 40min heittoja (20kpl), aitakävelyitä ja kuntopalloa. Heitot tuntui nyt jo heittämiseltä, ja olo ringissäkin oli jo asteen mukavampaa. Ihan huippua. Olisin halunnut heittää vielä toiset 40min, mutta järki voitti. Oon tehnyt ihan riittävästi virheitä kropan ja loukkaantumisten suhteen, niitä ei tarvita enempää. Selkä ei reagoinut pahemmin treenin jälkeen, mitä nyt ihan minimaalista turvotusta oli havaittavissa illemmalla, mutta sekin laski itsestään yön aikana eikä aiheuttanut mitään kipuja.

Tiistaina eli eilen mulla oli puntti. Sunnuntain aamutreeni, eli viikon toinen puntti jäi multa väliin, joten tein eilen sen. Rinnalleveto, työntö, takakyykky ja hauis oli ohjelmassa ja vihdoin kovemmilla painoilla ja vähän lyhyempiä sarjoja. 1x8, 3x5, 3x3. Vitsi, tosta ohjelmasta mä tykkään! Treeni oli kuitenkin ensimmäinen puntti noita liikkeitä uudella ohjelmalla, joten ihan vielä ei päästy niihin "oikeisiin" painoihin. Kehitystä on kuitenkin ihan selkeästi tapahtunu viime talvesta, ja se on ihan kiva huomata jo näin aikasessa treenikautta!

Kiralta sain itsekin idean ruveta vähän kyykkäilemään myös treenien ulkopuolella. Nyt saa peppu vähän kohennusta ja reidet kiinteytystä! Aloitin projektin kyykyt kolme päivää sitten, ja tuossa yläpuolella näette ohjelman. Siinä teille vähän inspiraatiota, ei vaadi paljoa ja vie päivästä vain n. 5 minuuttia, jos sitäkään.

281112

Ja totta kai nyt viimeistään on jo aika kaivaa kaikki jouluaiheiset somisteet esiin. (Jättäkäämme mainitsematta, että kyseinen kuvassa oleva tonttu on ollut ympäri vuoden mun ikkunalaudalla laiskuudestani johtuen.) Heh joo, itse oon päässyt myös kuvaan ja koristamaan huonettani..

Nyt on viimeinenkin koe tältä koeviikolta tehtynä. Aikaisemmin tuli jo todettua, että lähes 1000 sanaa on mahdoton oppia yhden päivän aikana. Läpi mentiin että hurahti, mutta toivotaan, että numerokin on sen mukainen. Ainakin mulle jäi ihan hyvä fiilis. Ai että nyt tuntuu hyvältä.

Ajatuksissa oli leipoa pipareita, mutta koko muu perhe on vatsataudissa toista veljeä ja minua lukuunottamatta, joten taidan sittenkin pysytellä täällä mun huoneessa ja vältellä turhia kontakteja omaa sänkyä pidemmälle. Mä en halua tulla kipeeksi nyt!

Tällä hetkellä ulkona pyryttää myös jonkun verran lunta. Kuvasta päätellen voi todeta, ettei välttämättä vielä ole täysin oikea aika kaivaa suksia esille autotallista, mutta nyt on kuulemma luvattu torstai-perjantai väliselle yölle 20cm lunta ja seuraavalle päivälle toinen mokoma lisää. Niin ja pakkastakin on nyt lupailtu tästä päivästä eteen päin. Ihan kiva näin. Tykkään talvesta silloin kun ulkona oikeesti on lunta ja pakkasta! Rajansa silläkin tietty, mutta mielummin valkoista kuin mustaa ja märkää.

Eikö nyt saa jo kuunnella joululaulujakin? Saa. Joulukin on ihan kohta. Enää kolme päivää joulukuuhun ;)

And I wanna go home, let me go home

♥

"Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua"

Vaari ♥

Vain elämää

Tänään tulee viimeinen jakso mun ehdottomasta suosikkisarjasta :( Miten mä nyt pärjään?
TÄÄLTÄ löydät kaikki jaksot ja paljon videoklippejä!

Jee, se kes... ai ei kestäkään.

Hyvä kun palvelu pelaa. Täällä isi ryömii mun sängyn alla ja huhuilee villakoiria luokseen. Hmm, niitä tosiaan taisi löytyä. Onneksi on kuitenkin joku kuka ne hoitaa mun huoneesta pois ;)
Keskiviikkona mulla alkoi toiseksi viimeinen koeviikko. Siis TOISEKSI VIIMEINEN! Enää yksi tän jälkeen ja sitä ei voi oikeestaan enää laskea normaaliksi koeviikoksi, koska ensi jaksossa mulla on vain 3,5 kurssia jotka nekin on kaikki kertauskursseja joista ei arvosanoja jaella. Ah ihanaa! Saksan ja matikan koe on nyt suoriettu toivottavasti hyvällä menestyksellä ja jäljellä äikän esseen lisäksi vain enkun koe. Niin nää koeviikotkin vaan helpottuu ykkös ja kakkos vuodesta!

Eilen heitin pitkästä aikaa moukaria, tasan kuukauden tauon jälkeen. Fiilis ringissä oli ihan kamala! Ihan kuin en olisi koskaan moukariin koskenutkaan. Jalat ei totellut ja pyörähdykset meni minne sattuu. Surkeesta teknisestä puolesta huolimatta ehdin jo innostua että selkä kesti hyvin ja tein aitahypytkin hyvällä menestyksellä treenin lopuksi. Kiva muuten huomata, että on jossain niinkin pienissä jutuissa kuin aitahypyissä kehittynyt. Viime talvena yhden aidan ylittäminen kimmoisasti teki tuskaa. Nyt menee jo kymmenen putkeen usempaan otteeseen ilman mitään ongelmia! Kotiin tultuani jouduin kuitenkin toteamaan, että näytin viimeisilläni raskaanaolevalta vatsan työnnyttyä ulos turvonneen alaselän takia. Kipeä se ei kuitenkaan ollut mutta turvotus oli aikamoista. Hmm. Vähän mua kyllä mietityttää.

Kuva viime kesän SM-kisoista, silloin kun selkä vielä kesti ihan hyvin heittämistä. Mulla on ikävä sitä ihanaa fiilistä ringissä kun kaikki toimii!

Hei nythän on perjantai! Heh, mä lähen kohta treenaamaan, jes. Keksittekö mitään parempaa tekemistä? Sitähän mäkin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

New York

Keksittiin tossa koulussa Assin kanssa, että kirjoitusten ja pääsykokeiden jälkeen suunnataan nokkamme kohti kaukaista Amerikkaa ja New Yorkia. Tultiin siihen tulokseen, että se on ideoista parhain, joita tähän mennessä ollaan kyllä keksitty jo useita. Tekemättömien, mutta ehdottomasti tehtävien lista on jo pitkä, ja itse asiassa se pitäisi varmasti jo kirjoittaa lapullekin. "Pelaa sulkapalloa ja leivo kakku" on jo toteutettu, joten operaatio kirpputori voisi olla seuraava toteutettava hanke. Hullaannuin siis täysin kirppareihin sen jälkeen kun löysin mun ihanan talvitakin yhden Ruotsin suurimmista kirppariketjusta Myrornasta. Listaan oli vielä paljon paljon muuta, mutten nyt jaksa muistaa kaikkea.
New York. Se on kyllä meidän isoin idea tällä hetkellä. Ja paras. Heh, on tässä vielä aika paljon aikaa kevääseen, mutta toisaalta aika on nyt hujahtanut ihan hetkessä tähänkin mennessä. Viimeinen jakso lukiota alkaa ensi viikolla ja sittenhän ne kirjoitukset melkein jo pukkaa päälle. Lukuloma kun menee niin nopeasti. Mutta niin, takaisin New Yorkiin. Miksiköhän en nyt ollenkaan pysy aiheessa? Ajateltiin, että jos tuon matkan toteuttaisi jo ennen ylppärijuhlia, niin mukaan sieltä voisi tarttua myös mekko. Ja kengät. Ja kaikkea muuta kivaa. Ja ehkä vielä vähän lisää.. No jaa, niin pitkälle ei olla kyllä oikeestaan vielä mietitty, hehe. Tai no mä olen. Mutta idea on joka tapauksessa ihan täydellinen.
Oon jo pitkään halunnut käydä Amerikassa, osavaltiolla nyt ei niin suurempaa väliä, mutta New York ei kuulosta ollenkaan hassummalta. Ja joskushan voisi suunnata jonnekin, missä olisi mahdollisuus myös rantalomailuun. Miksei vaikka Florida tai Kalifornia tai.. Mm. Paljon vaihtoehtoja.
Nyt ei kun säästökuurille ja jatkamaan haaveilun sekaista suunnittelua!

Kuvat googlailtu kammottavan matkakuumeen kourissa.

191112

Mikäs tässä joulua odotellessa. Innostuin jopa siivoamaan perusteellisesti (kaappien siivoaminen on yliarvostettua) ja kaivoin esille mun joulusydämen, jonka laitoin ikkunaan. Pari kynttilää vielä ja avot! Heti tuli paljon viihtysämpää, ehkä nyt myös jaksan kunnolla panostaa tähän koeviikkoon. Ja onhan se joulukin kohta. Niin, kohta...

Ja tähän alkuun hehkuttakaamme sitä, että ruotsista irtosi kuin irtosikin se L. Jes jes, psykassa sitten jäinkin pisteen päähän Estä, joten siitä ei sen enempää, mutta kyllä mä oikeastaan tyytyväinen oon kuitenkin mun syksyn saldoon!

Ja nyt karu paluu arkeen. Viimestä viikkoa viedään tässä treeniohjelmassa, ja onhan sitä jotain tullut tehtyä. Suuri miinus kuluneelle peruskuntokaudelle on kuitenkin taas vaihteeksi kiukutellut selkä ja koripallossa vääntynyt sormi. Niiden kahden yhteisvaikutuksesta jäi lähes kaksi viikkoa hyvää treeniaikaa käyttämättä, ja heittämäänkään en luonnollisesti ole päässyt yhtään. En oikeen tiedä pitäiskö mun olla huolissani vai ei. Toisaalta joo ja toisaalta ei. Ihmiset on nyt ilmeisesti päässeet heittämään vähän eri aikaan, toiset aikasemmin, toiset myöhemmin. Eniten mua nyt kuitenkin huolestuttaa tuo selkä. Se ei kestänyt kumpaakaan yritystä tänä syksynä, mutta nyt useiden kuntopalloheittojen ja keskivartaloliikkeiden jälkeen tilanne voi olla ihan toinen.

Treeniohjelmaa muutettiin muutamilta osin selkäystävällisemmäksi. Kuten oon jo varmaan miljoonaan kertaan kertonut, lisättiin hurja määrä kuntopalloheittoja, nyt myös "väärään suuntaan". Pyrin aina ennen jokaista treeniä tai treenin aikana heittelemään palloa niin paljon kun vain suinkin ehdin ja jaksan. Myös loikkatreenit muuttu vähän. Aikaisemmin mulla on aina alaselkä kipeytynyt ja turvonnut tasaloikkien jälkeen, joten ne poistettiin nyt kokonaan, ainakin tältä osin. Korvattiin ne kirpuilla ja aitahypyillä, eiköhän me niilläkin hyvään tulokseen lopulta päädytä.

Pohdin tässä juuri, miten hyvät lihakset mulla on. Eilen oli ohjelmassa aamupäivätreenissä kova puntti ja iltapäivällä vähän aitadrillejä, paljon kuntopalloa ja kirppuja. Myönnettäkööt, ettei sunnuntai kokonaisuudessaan ollut mistään keveimmästä päästä, mutta pakosti aloin miettiä mun kuntoa, kun totesin että mun hauikset on aivan mielettömän kipeänä, jopa maitopurkin nostaminen oli jotenkin raskasta. Niin, haukat ei olleet meijän eilisessä treeniohjelmassa, tein niitä vain vitsillä kolme vääntöä. Kuten yksi mun kavereista sanoi: "oot hyvässä kunnossa."

Nyt on taas vähän treenifiiliksiäkin kirjoiteltu niille joita kiinnostaa lukea. Oikeasti tykkään kirjoitella siitä miten mulla treeneissä menee, oon vaan vähän pyrkiny kontrolloimaan sitä, koska tosihan on, ettei kaikkia välttämättä kiinnosta, kuinka kolhasin mun polven aitoihin, tai miten 5min juoksun/hölkän jälkeen koin itteni totaalisen kuolleeksi sykkeen ollessa 170+. Mutta sit taas toisaalta, eipä mun elämässä paljoa muuta tapahdu, joten miksipä en sitten kirjottaisi siitä, mikä mua itseäni kiinnostaa. Joskus viikon kohokohta kun voi olla se, että syke 100m juoksujen jälkeen olikin 175 edellisen viikon 179 sijaan. Niin että, mukavaa alkavaa viikkoa vaan kaikille!

Arkistojen kätköjä

Tällainen mahtavuus löytyi tänään jostain arkistojen kätköistä! Kirje, jonka ilmeisesti 6-vuotiaana oon kirjottanut mun parhaalle ystävälle. Onneksi oon ollut fiksu lapsi ja kirjottanut oman nimen perään iän, niin nyt näinkin monen vuoden kuluttua näkee milloin kirje on kirjoitettu! Haha ihan huippua, meinasin kyllä kuolla nauruun. Hienosti on kirjoitettu.

Voi että, ollaan me kyllä aina oltu niin täydellinen parivaljakko!

Motivation

Siinä teille vähän treenimotivaatiota! Uskallan väittää, että tohon ei ihan jokainen pysty. Kokeilkaa ihmeessä ja osoittakaa mun oletukset vääriksi! ;)

Kiire!

Helou! Pahoittelut mun yliaktiivisuudesta täällä blogin puolella. Mulla on ollut tosi touhukas viikko, enkä sen takia ole kirjotellut mitään, mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Toisaalta ei tän viikon aikana ole edes tapahtunut mitään niin ihmeellistä, että olisin erikseen hypännyt tietokoneen ääreen runoilemaan.
Oon yllätyksekseni huomannut, että mun blogiin on tullut lisää lukioita ja päivittäisiä käyntejäkin on ihan kiitettävästi, niin ihan harmittaa kun en sitten oo mitään kirjotellut, täytyy tsempata!

Takaisin tähän viikkoon. Maanantaina pääsin taas treenaamaan hetken huilin jälkeen, vaikkei selkä nyt vielä elämän kunnossa olekaan. Koko ajan pientä kränäilyä ja se ärsyttää mua hirveesti! Miksei vaan voisi olla ihan kunnossa ja kaikki menisi hyvin? Niin ja vielä tää mun sormi! Nyt täytyy aktivoitua senki kanssa, että saisi sen taas kuntoon.. Ja sitten kun saisi vielä ne treeniasiatkin kuntoon.. Kamalasti on valittamista :D
Tiistaina ei tapahtunutkaan mitään sen ihmeellisempää, olin koulussa ja treenaamassa. Puntti piti taas tehdä kevennettynä selän takia. Toisaalta taisin saada ihan riittävästi kuitenkin jalkatreeniä, sen verran meni jumiin. Niin ja keskiviikon treenin jälkeen tiistain jumeja ei voinut sanoa enää miksikään! Sen verran nimittäin tuntuu nyt lihaksissa keskiviikon loikkien jälkeen! Niin ihanaa, niin kamalaa.
Ja tänään torstaina tuli taas hetki vietettyä treenatessa. En muista milloin mulle olisi iimeksi tullut noin kuuma ja kaupan päälle kirkkaan punasena hehkuvat kasvot :) Kipeillä lihaksilla on kiva treenata! Huominen vapaapäivä on tosiaan ihan tervetullut.
Heh, keskiviikkona meillä oli koulussa abien teemapäivä - 80-luku. Ihan hauska päivä, mitään julkaisemiskelpoista kuvamateriaalia mulla ei valitettavasti kuitenkaan ole. Miten ne vaatteet onkaan voineet olla niin muodikkaita silloin? ;) hmm..

Vihdoin ja viimein sain myös oman abihupparini! Alunperin sain väärää kokoa olevat housut (oikeat ovat vieläkin teillä tietämättömillä) ja M-kokoa oleva huppari vastasi varmasti ainakin XL-kokoa. Ainakin se oli huomattavasti suurempi kuin muiden ihmisten M-koon hupparit. Tein asiasta luonnollisesti reklamaation ja pienten selvittelyjen jälkeen mulle lähetettiin uusi. Nyt se siis vihdoin tuli - edellistäkin hupparia suurempana. Laatukamaa. Kuvassa toi meidän hupparin logo, vähän ihmettelen tota englannin kielistä tekstiä, ei me kuitenkaan mikään IB-linja olla..

Ei mulla nyt muuten mitään ihmeellistä ole. Ajattelin vaan tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan! Jesjes, huomenna on perjantai!

11.11

Noniin jes, nyt sitä ollaan takaisin tummassa sävyssä. Tai no, tää on nyt kyllä vasta toinen kerta, mutta joka päivä olen enemmän vakuuttunut siitä, että tummat on jotenkin kivemmat. Ja viimekshän se oli vielä vahinko että niistä tuli niinkin tummat kun niistä tuli! Muuten pysyttelisin luultavasti vieläkin siinä vaaleassa. Hyvä siis että vahinko pääsi tapahtumaan ;) Toivottavasti tää väri vaan pysyisi vähän pidempään kun se edellinen. Viimeksi se vaaleni itsestään ihan muutaman viikon sisällä. Mutta jeejee, on kiva olla tyytyväinen omiin hiuksiinsa, edes joskus!

Tästä viikonlopusta vielä sen verran, etten muista milloin mulla olisi ollut näin "löysä" viikonloppu! Selkävammasena en ole päässyt treenaamaan, joten oon vaan lojunut täällä kotona, enimmäkseen tietokoneen ääressä (hävettää myöntää), mutta myös joitain koulujuttuja on tullut hoidettua pois alta. Ihan kiva näinkin välillä! Silti toivon, että mahdollisimman nopeasti saan hoidettua tän selän pois alta, on inhottava seisoa vinossa, kun lihakset on niin krampissa ettei ne anna seisoa suorassa. Myös tää sormi, jonka reilu viikko sitten taitoin on alkanut vihoitella uudestaan, joten voi olla että huomenna suuntaan nokkani kohti lääkäriä, saa nähdä.

Tänään leivottiin Matiaksen kanssa aamulla pipareita, alan olla pikku hiljaa ihan joulufiiliksissä. Eilen illalla sytytin kynttilöitä ja fiilistelin yksin joulua, vaikka siihen nyt onkin vielä jonkun verran aikaa. Pipareista tuli tosi hyviä, namnam! Piti ihan piilottaa osa pipareista, ettei niitä heti tuu kaikkia syötyä.

Ja tänäänhän on 11.11.12, eli isänpäivä. Hyvää isänpäivää isi! ♥

Some chocolate

Leivottiin Assin kanssa kakkuja! Mitäpä sitä muuta sanomaan, hyvää tuli ja hauskaa oli! Leivottiin, katottiin leffaa ja Vain elämää, soitettiin pianoa ja laulettiin, kokeilin liian korkeita korkkareita ja haaveilin joulusta yhden joulukoristeen kera. Ja kaikki hyvässä seurassa. Mitä sitä muuta enää kaipaakaan?

Kakku on valkosuklaa-juustokakku, koristeena valko- ja maitosuklaata juustohöylällä raastettuna. Ihan törkeen hyvää, suosittelen kokeilemaan! Ohjeet löytyy tästä mun blogista helmikuun postauksista.

Oon varmasti aikasemmin maininnut, että yksi mun suurimmista rakkauksista on laulaminen. Laulan melkeen mitä tahansa, mutta tää alin stratovariuksen biisi on kyllä mun ihan ehdoton suosikki. Tänään myös selvisi, että Assi osaa soittaa tän pianolla, joten tästähän voisi visioida vaikka mitä...

Is it hard to believe?

Uusi rakkaus.

ABC

Heippa! Nyt oon varmaan kymmenestä blogista lueskellut näitä elämäni aakkosia, ja totta kai munkin oli heti toteutettava se, tuli liian suuri kiusaus!

A: Aurinko. En tiiä mitä tekisin ilman sitä! Aurinko antaa energiaa, tekee iloiseksi ja saa hymyilemään. Ettekö tekin ole sitä mieltä? Nyt on satanut jo ihan riittävän paljon, aurinkoa kiitos.
B: Banaani. Mun ehdoton lempihedelmä! Sitä voi syödä sellaisenaan, myslin ja jugurtin seassa, kakussa, pirtelössä... Voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon, niistä tosin menee vatsa ihan sekaisin jos niitä liikaa popsii, kohtuudella siis.
C: Cheek. Mun ehdoton ykkössuosikki Vain elämää -sarjassa! Haha, sillä sarjalla on ollut muhun ihan kummallisia vaikutuksia. Oon alkanut kuunnella yhä enemmän suomalaista musiikkia ja jopa tykkäämään joistakin kappaleista.
D: Dance. Toinen mun tän hetkisistä suosikkisarjoista joita seuraan. Tulee aina torstaisin neloselta, katsokaa ihmeessä jos ette tähän mennessä ole seuranneet! Toisaalta sekin sarja lähenee pikku hiljaa loppuaan..:( mitäköhän mä sitten teen kun ne loppuu?

E: Elämä. Sinulla on yksi elämä (ellet usko jälleensyntymiseen), joten elä se täysillä! Tee asioita, joista sinulle on iloa ja joista sinä nautit. Välillä täytyy osata olla vähän itsekäskin ja tehdä jotain mistä itse nauttii!
F: Filosofia. Oppiaine jossa mä olin ihan surkea! En osannut ollenkaan vastata kysymykseen onko kummituksia olemassa ja vielä perustelemaan sitä! Onneksi sitä oli vain yksi pakollinen kurssi...
G: Ei, en mä keksi vaikka kuinka yritän.
H: Harrastukset. Se, mikä tuo elämään sisältöä. Ihmisellä on oltava jotain muutakin tekemistä kuin koulu ja työt, joten harrastukset tuovat siihen oiven mahdollisuuden. Ja mikä parasta, uuden harrastuksen voit aloittaa vaikka 101-vuotiaana, koskaan ei ole liian myöhäistä. Itse olen koko pienen elämäni harrastanut urheilua.
I: Isi. Voisin sanoa olevani osittain isin tyttö, koska meillä on molemmilla isot päät (niin, mulle ei mitkä tahansa hatut mahdu, voi olla että ylioppilaslakki täytyy teetättää isojen päiden myymälässä), kiharat hiukset ja mitäs vielä. Niin no, taidetaan olla aika samannäkösiä :P Annettakoot nuo puutteet ja viat anteeksi, isi on mulle tärkeä.

J: Joulu. Olen täysin jouluihminen! Joulu on mun ehdoton ykkössuosikkijuhla, ja odotan jo innolla tulevaa joulua! Enää 49 päivää jouluaattoon. Meillä sitä ollaan aina vietetty kotona ihan vain lähimmäisten kesken hyvän ruoan kera. Tänä jouluna (kuten myös toissavuonna) mennään jouluristeilylle, jonka jälkeen jäänkin sitten suoraan töihin. Mun mielestä laivallakin on tosi hyvä joulutunnelma uskokaa tai älkää! Ja tosi hyvät jouluruoat sielläkin.
K: Kesä. Joulua lukuunottamatta en ole ollenkaan talvi-ihminen. Odotin seuraavaa kesää jo silloin kun ensimmäiset lehdet tipahtivat syksyn alussa puista. Ei sitä sanoin pysty kuvailemaan, kesä vain on kesä!
L: Laulaminen. En ole koskaan erityisemmin musiikkia harrastanut, jos nyt muutamia kitara tunteja ei lasketa, mutta laulanut olen aina. Nuorempana kuorossa ja vanhemmiten vain yksin kotona, autossa ja missä milloin. Ehdottomasti yksi mun lempi-ajanvietteistä. Oli sitten iloinen, surullinen, hyvä tai huono olo, aina voi laulaa.
M: Mummu. Mulle tosi tärkeä ihminen! Mummun kanssa voi jutella ihan mistä ja milloin vain, sen kanssa voi leipoa, askarrella, neuloa, tehdä puutarhatöitä tai vaikka vaan olla ja ihmetellä. Ihan parasta.

N: Nauttiminen. Asioista täytyy osata nauttia! Mun mielestä ainakin on ihan parasta, kun tekee jotain ja huomaa nauttivansa siitä. Noita hetkiä on paljon, treenit, löhöily, ystävien ja perheen kanssa olo...
O: Onnellisuus. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, joku kokee syvää onnellisuutta voittaessaan lotossa, toiselle riittää onnistumisen ilo, ystävät tai vaikka pelkkä ystävällinen hymy. Mä itse ainakin koen olevani tällä hetkellä onnellinen. On perhe, ystäviä, koulu, töitä, harrastus...
P: Pappa. Yksi mun esikuvistani. Ei ole asioita, jossa pappa ei osaisi antaa mulle vastausta. Ihan huippu, oikea teräspappa!
Q: Quebec. Jos Kanadaan joskus eksyn, niin Quebec on kaupunki, jossa mun täytyy käydä!
R: Rakkaus. Tein juuri äidinkielessä aineen "rakkaudesta urheiluun". Voisin tehdä kaikista muistakin asioista samankaltaisia aineita, ystävistä, ruoasta, elämästä, musiikista... Jokainen ihminen kaipaa rakkautta, sanoivat mitä sanoivat. Rakkautta on kuitenki niin paljon eri muodoissa ettei sanat riitä kuvaamaan sitä kaikkea. Mainittakoot vaikka, että perhe ja parhaat ystävät on mulle se suurin rakkaus.
S: Salmiakki. Elämässä voisin luopua kokonaan suklaasta ja kaikesta muusta karkista, mutta salmiakista en koskaan. Jos lähtisin vuodeksi vaihtoon, mulla pitäisi olla erillinen matkalaukku pelkkää salmiakkia varten.
T: Tosiystävät. Rakkaus. Ja te tiedätte sen.
U: Uni. Nukkuminen on ihanaa, ja mielelläni jatkaisn nukkumista aina herätyskellon soituakin. On vain niin ihana käpertyä lämpimän peiton alle ja tuhista siellä itsensä uneen. Jännä miten yhtäkkiä alkoikin nukuttaa..

V: Vaari. Nukkui pois vasta hetki sitten. Vaikka nyt ei ihan niin paljon tavattukaan kun mahdollisuuksia olisi ollut, ei se vähennä vaarin tärkeyttä yhtään tippaa. Nuku hyvin. ♥
W: Wanhojen tanssit. Tanssittiin viime talvena. Kaikki puhuu niistä aina, että ne on niin megasuuri juttu ja melkeempä elämän paras päivä, mutta mulla ne ainakin meni ohi että vilahti. Olihan se tietty ihan hauskaa, muttei nyt mikään mun elämän kohokohta.
X: Ei mikään sana ala X-kirjaimella? Tai ainakaan en keksi mitään... Turha kirjain!
Y: Yleisurheilu. Laji, jossa oon ollut mukana kohta 15 vuotta. Vieläkin yhtä kivaa, ei siihen lajiin varmaan koskaan kyllästy. Yleisurheilun parissa on kyllä tullut koettua yhtä sun toista, mutta yhtään hetkeä en vaihtaisi pois.
Z: Toinen täysin turha kirjain! Ei varmaan yhdessäkään suomenkielisessä sanassa ole z-kirjainta :o
Å: Åland. Joka syksy siellä on aina ollut SFI-finaali (lukuunottamatta viime kesää, tilalla SFI-mestaruudet), johon meidän seurasta on lähtenyt yleensä ihan hyvä joukkue. Reissut on aina ollut tosi kivoja hyvän porukan kanssa. Yksi niistä harvoista kilpailuista, jossa pääsee kehittämään sitä tietynlaista joukkue/seurahenkeä. Töissä ollessani oon usein yöllä mennyt kannelle, kun ollaan tultu Maarianhaminaan. Siellä on niin kaunista, kun on aivan pimeää ja hiljaita, lukuunottamatta katuvalojen valaistusta. Vaikuttaa tosi ihanalta paikalta myös päivänvalossa!
Ä: Äiti. Äitiä vaan arvostaa joka päivä ja joka vuosi yhä enemmän. Äidin kanssa voi puhua ihan mistä vain, saan tukea ja kannustusta ja suurimman osan mun luonteenpiirteistä oon tainnut periä äidiltä. Itse tärkeys!
Ö: "Öö" Sitä taidan hokea vähän liian usein ja siitä on tullu mulle jo melkeen ärsyttävä tapa! Täytyy opetella pois siitä.

"Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei"

Heippa taas! Tänään mua väsyttää niin paljon (joo no kello onkin jo ihan kiitettävästi..), mutta ajattelin nyt tulla vähän ilmottamaan nopeasti olemassaolostani, koska taas on tullut pieni tauko. Eilisestä sen verran, että taitoin mun sormen korista pelatessa, ja nyt se on jonkun verran turvonnut, sininen ja kipee. Eilen olin vielä ihan varma, että se on murtunut, mutta nyt se on koko ajan menossa parempaan päin vaikkakin se vielä vähän särkee. Sormiraukka on saanut kylmähoitoa ja teippauksen, joten eiköhän se siitä! Sormia taittuu harva sen päivä, joten en liene mikään erikoistapaus. Toisaalta kaverin kanssa koin pientä huvittuneisuutta, kun treeneistä lähtiessä jouduin laittamaan autossa pakin päälle kahdella kädellä, kun se ei yksin oikealla kädellä onnistunut. No, ehkä muitakin on vajonnut tähän samaan tilaan. 

Tänään oli päivällä ihan kiitettävän raskaat treenit! Ainakin olo ja väri oli juoksujen jälkeen sellainen, että teki ihan hyvää päästä pois sieltä! :D Ei vaan. Oli kyllä tosi hyvä treeni ja hyvä fiilis jäi! Heti treenien jälkeen mun serkku vanhempineen tuli meille viettämään leffa-iltaa. Katsottiin leffaa ja syötiin uunileipiä ja vähän muuta hyvää. Elokuvana meillä oli joku kotimainen kehitysvammaisista kertova leffa. Joo, kuulostaa tosi hyvältä, mutta siis ihan oikeesti se oli tosi hauska! En millään voinu olla nauramatta vaikka aihe olikin aika vakava. Leffasta oli kuitenkin tarkoituksella tehty hauska ja sitä se tosiaan oli! Meinasi monta kertaa mennä poppari väärään kurkkuun.

Ja kuten Lauran ja mun perinteeksi on näyttänyt muodostuvan, laitettiin taas molempien kynnet kuntoon! Huomatkaa mun värikäs uusi look! Style, eikö totta ;)

Sitten vielä loppuun todettakoot, että mulle on syntynyt paha tapa istua koneella kattomassa joitakin sarjoja, kun mulla yhtään on ylimääräistä aikaa. Uusiksi suosikeiksi on yllättävästi valikoituneet kotimaiset Dance ja Vain elämää. Oonko mä ainoa joka on tykästynyt niihin? Ne vaan yksinkertaisesti on niin hyviä! Paljastettakoot, että äsken pestessäni hampaita ojentelin siinä samalla nilkkoja ja hytkyin letkeästi omia tanssiliikkeitä. Joo tiedän. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä. Vain elämää -sarjalla on ollut vähän samankaltainen vaikutus muhun. Oon alkanut kuuntelemaan mitä ihmeellisimpiä kappaleita ja vielä suomalaisia mitä en pitkään pitkään aikaan oo tehnyt! Joo, jopa Cheekiä :P Hah, sen jotkut kappaleet on oikeesti ihan hyviä! Tai ainakin ne sanoma niissä. En mä tiedä, ehkä oon vaan vähän outo.

Ja sitten vielä Vain elämää -sarjasta Cheekin ja Erinin versio Mitä tänne jää -biisistä löytyy TÄÄLTÄ. Käykää kuuntelemassa, mun mielestä seki on ihan huippu! Okei, muhun on tosiaan nyt iskeny joku biisikärpänen, kuuntelen jotain ihan kummallista, mutta eipä kait sillä niin väliä!