Jos jostain saa uusia selkiä, niin mulle yksi! Tähän vinoon olemukseen on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut tottumaan, mutta vähän ärsyttää silti. Vähän. Tänään kävin hieronnassa. Joo, oli se ihan kiva ja paikkoja varmasti rentouttava, mutta eipä sillä ollut juuta eikä jaata sanottavaksi ton mun selän suhteen. "Empäs oo näin vinoa ja jäykkää selkää hetkeen tavannut" oli ensimmäiset sanat, jotka jotenkin ymmärsin. Niin, oonhan mä sen joskus aikasemminkin kuullut. Jotain uutta joskus?
Oon tehnyt tukiliikkeitä, vatsoja selkiä sivuja ja vaikka mitä, oon käynyt fyssarilla, kiropraktikolla ja hierojalla. Jotain niissä lihaksissa nyt on, koska aina ne vetää itsensä suojakramppiin, mikä lienee syy. Syyhän voi olla joku muukin, kaitpa sen jollain kuvauksilla tietäis paremmin. Ne vaan ei ole mitään ihan ilmasta huvia. Eipä tuo normaalia sohvaelämää pahemmin häiritse, mutta heti kun puhutaan treenaamisesta ja urheilusta, niin selkä sanoo sopimuksen irti, ja siinä sitä sitten ihmetellään viikko jos toinenkin, että mitäs sitä nyt tehtäis.
Muilta urheilijoilta oon kuullut erilaisista oheistreeneistä, jolla noita vammoja voisi ehkäistä jo ennalta ja hoidella jälkeen päin. Oman lajitreenin lisäksi olisi mahdollisuuksia mm. kahvakuulatreeneihin, pilatekseen, joogaan, pallopeleihin jne. Mutta mistä löytää aikaa? Yksi päivä viikosta olisi hyvä pyhittää puhtaalle levolle, jolloin voi hyvällä omatunnolla jäädä kotiin retkottamaan, mutta ehkä sen voisi korvata myös jollain kevyellä pilateksella tai vastaavaa? Hmm. Tai sitten vaan jättää vapaaksi. Ehkä tuon yhden vapaapäivän lisäksi voisi omasta lajittreenistä (yleisurheilu) vähentää yhden päivän, ja korvata treenin jollain muulla lajilla. Kaikesta tästä voi vetää vaan yhden johtopäätöksen. Viikossa on automaattisesti liian vähän päiviä, kun joutuu treenien lisäksi käymään koulua ja tekemään sinne vaadittavia tehtäviä. Urheilulukio olisi avainsana tähän ongelmaan, mutta koska siellä ei olla niin siellä ei sitten olla.
Ensi vuodesta mä en rehellisesti sanottuna tiedä mitään. Ylioppilaaksi valmistun nyt ensi keväänä, ja tarkoituksena olisi saada heti opiskelupaikka, luokanopettajaksi. Toteutuuko se - sitä mä en tiedä, mutta ain ainakin on jonkinlainen tavoite. Jos se käy toteen, niin Helsinki on viimeinen paikka (Rovaniemen jälkeen), josta itseni luultavasti tulen löytämään. Tavoite on jonnekin muualle, ehkä Turkuun tai Tampereelle, miksei Jyväskyläänkin. Urheilun kannalta tuo kaikki tarkoittaa ihan puhtaalta pöydältä alottamista. Pitäisi katsoa treenipaikat ja -ajat, etsiä mahdollisesti uudet valmentajat (moukari on laji, jota ainakaan minä en yksin ilman paikalla olevaa valmentajaa pysty treenaamaan) ja sovittaa uusi aikataulu tähän kaikkeen. Kauhistuttaa ja hirvityttää tää kaikki jo nyt, joten oon päättänyt olla sitä pahemmin miettimättä. Tää kaikki tulee kyllä joskus eteen, luultavasti ihan liian nopeasti, mutta kuitenkin. Katsotaan nyt eka pääsenkö mä edes mihinkään, katsotaan myös miten mun paikat kestää, kröhöm selkä..
Nyt saitte taas pienen romaanin mun murheista ja mietteistä, vaikka kyseessä piti olla pelkkä tiedustelu uuden selän löytämisestä. Niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti