Helou!
Tänään on ollut taas aika täyteläinen päivä. Paljon ohjelmaa siis. Olin normaalisti koulussa, ensimmäinen kunnon päivä ajokortillisena ;) Iltapäivällä luin luin ja luin terveystietoa, ja illalla oli vuorossa Annikan ja mun 19- ja 18-vuotis juhlat. Perheille.
Lahjat ei oo koskaan ollu mulle mitenkään erityisen tärkeitä, vaikkakin totta kai niitä on ihan kiva saada. Jos nyt alan kuitenkin etsimään parasta lahjaa mitä koskaan olen saanut, niin se löytyy melko helposti. Tai oikeastaan niitä on kaksi. DVD, missä on videopätkiä ja kuvia useempien vuosien ajalta Norrmannien kanssa yhteisiltä reissuilta ja kotoakin. Toinen lahja oli sitten Annikan kokoama taulu, jossa oli yhdeksän ihanaa kuvaa meistä. Melkein alko itkettää, kun ne lahjat avasi.Videota kattoessa ei voinut kukaan säästellä naurussa ja kyynelissä. Miten pieniä ollaankaan oltu! Ja osa tapahtumista on ihan, kun ne eilen vasta olisi koettu. (Harmittaa tosi paljon, etten ainakaan toistaiseksi osaa ladata videota koneelle DVD-levyltä. Onkohan se edes mahdollista?)
Ehkei sitä aina muista tai tajua ajatella, kuinka tärkeitä hyvät ystävät oikeesti on. Aina on joku, jolle voi kertoa hyvät ja huonot uutiset. Toivottavasti teillä kaikilla on edes yksi oikeasti hyvä ja läheinen ystävä. Ite oon tosi onnellinen, että mulla on niitä useempikin! (toivottavasti tunne vaan on molemminpuolinen ;)) Jokainen varmasti omalla kohdallaan tietää mitä tarkotan. Aina ei tarvitse sanoin ilmasta, että välittää toisesta. Siis ystävänä. Sen vaan tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti