Noniin, ei oo tääkään päivä ollut ihan mun päivä. Kamalan väsyny olo koko ajan, vaikka nukun suht normaalisti. Mikään ei oikeen onnistu ja kaikki vaan tuntuu niin turhalta. Ihan liikaa mietittävää just tällä hetkellä, enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä. Voisko joku kertoa mitä mun pitää tehdä? Ei. Mun pitää ite osata tehdä ratkasuja ja päätöksiä. Muut voi kyllä ohjeistaa ja neuvoa, mutta sitä aina itse joutuu lopulta ratkasun eteen. Miksi se on sitten niin vaikeeta?
Treenit oli ja meni. Lopputulos vammanen nilkka. En oikeen tiiä mitä taas hölmöilin. Astuin maton päällä jotenkin vinoon, ja naps, vihlas aika kovaa. No, tuskin siinä mitään ihmeellistä sattu kun kuitenki pystyin sen jälkeen kävelemään ihan normaalisti.. Toisaalta nyt alkaa taas vähän särkeä.. Kuinkakohan monta kertaa oon maninnut, että oon kyllästyny siihen, että mikään ei onnistu ja aina tulee vastoinkäymisiä. Varmaan aika monta kertaa.
Ja noniin Saara! Nyt pää pystyyn ja asenne kohalleen. Löytyyhän tästä päivästä vähän positiivistakin. Aurinko paisto lähes koko päivän, ja piristi mieltä väsymyksenki keskellä. On ihana nähdä kun lumi sulaa ja kesä tulee pikku hiljaa! Ai että, sitä odotan innolla. Mutta kauaa ei tarvii kesää enää odottaa, luvassa on nimittäin varaslähtö lämpöön. 29 päivää Portugaliin! Aika menee niin vauhdilla. Just waiting for it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti