Päivä vaihtuu toiseen, ja tuntuu etten pysy enää laskuissa mukana. Tavallinen normaali päivärytmi on ryöminyt jonnekin maan syvimpään onkaloon, eikä se tunnu tulevan sieltä takaisin. Normaalin päivän täyttää koulu, läksyt, ruokailu oikeeseen aikaan ja treenit. Ja mitä tuosta on enää jäljellä? Koulua ei enää ole, ei läksyjä, lounas ja päivällinen tulee syötyä silloin kun on nälkä, treeneihin en saa mennä. Eli, ei mitään. Jännä, miten tietyt asiat saavat kaiken niin sekaisin! Välilevyn pullistumat selässä estävät/kieltävät treenaamisen, ja se sekoittaa kaiken ihan kokonaan. Pitää olla tarkka, mitä suuhunsa laittaa, koska sitä ei millään liikunnalla saa kulutettua pois. Hirveän paljon ylimääräistä energiaa, jota epätoivoisesti yritän kuluttaa kävelemällä edes takaisin ympäri taloa. Niin, en kyllä saisi pahemmin kävelläkään.. Jalat vaan tärisee ja pomppii tuolilla istuttaessa. Mä TARVITSEN urheilua elääkseni, ihan kuin kala vettä hengittääkseen!!
Tänään oli vihoviimeinen päivä Kuninkaantien lukiossa! Jäljellä enää pari tenttiä joskus hiihtoloman jälkeen, kirjoitukset ja penkkarit. Samalla niin vapauttava olo, samalla ahdistaa. Miten aika on voinu mennä näin nopeesti!? Vasta olin se uusi, vähän epävarma ja jännittynyt tyttö, joka astui ensimmäisen kerran Kuninkaantien lukion ovista sisään. Ja nyt sieltä pääsee jo pois! Huhu.
Mä lupaan yrittää (huom. YRITTÄÄ) kirjoittaa vähän aktiivisemmin jatkossa, tarviin vaan jotain vinkkejä mitä! Nyt kun ei ole koulua eikä urheilua niin mistä mä keksin sitä juttua?! Vinkkejä?
Moikka!
VastaaPoistaOon lueskellut blogiasi, ja tykkään tosi paljon sun blogin tyylistä :) Paljon paljon tsemppiä selän kanssa ja toivottavasti palaat pian rinkiin entistäkin vanhvempana!
Voi että kiitos paljon! Kerranki joku rohkea joka uskaltaa jotain kommentoida ;) Juu, jatkan taistelua selän kanssa ja eiköhän se tästä pikku hiljaa, kun tosissaan pääsee kuntouttamaan!
VastaaPoista