Antaa otsikon kertoa niitä päälimmäisiä fiiliksiä. Perjantaina sain kotiin magneetin tulokset paperilla ja kuvina. Yritä siinä nyt itse ymmärtää sentraalisia prolapsitasoisia diskuspullistumia ja duraonteloiden etureunoja. Ei sano meikäläiselle yhtään mitään. Onneksi lääkäri soitti tiistaina ja selvensi tuota hepreaa mullekin ymmärrettäväksi kieleksi.
Eka positiiviset uutiset. Ei rasitusmurtumaa! Toivottavasti. Ei ainakaan nyt näkynyt kuvissa, totuus on yleensä karumpi kuin mitä antaa olettaa, mutta toivotaan parasta. Sitten huonot uutiset. Kaksi välilevyn pullistumaa. Toinen, alimman nikaman kohdalla oleva melko selkeä ja huomattava pullistuma, sitten vähän ylempänä toinen hiukan lievempi. Pullistuma kuitenkin sekin. Lääkäreiden uutiset tulevista treeneistä ei ollut yhtään sen lohduttavempia. Alkuun viikon lääkekuuri, täydellistä lepoa kaikenlaisesta treenistä, kävelystä ja muusta rasituksesta. Pikku hiljaa katellaan fyssarin kanssa mitä mahdollisesti voi alkaa tekemään selän kuntouttamiseksi. Karu totuus nyt vaan taitaa olla se, että pitkä tauko on edessä. Saara haluaa päästä kentälle touhuamaan, järki on kuitenkin tiukasti kahlinnut mut sängyn pohjalle yhdessä koulukirjojen kanssa.
Lääkärin mukaan selän kuntoon saamisessa tähdätään ensi kesään, mutta kaikesta tästä masentuneena mun on melkein mahdoton uskoa siihen, että kaiken tän jälkeen olisin yhtäkkiä kesäksi kunnossa. Tai ehkä selkä onkin, vähintään parempi, mutta kilpailukunto on sitten aivan toista. Luultavasti tässä meni taas yksi kausi ohi. En jaksa enää olla liian positiivinenkaan. Jokainen urheilija toivoo seuraavasta kaudesta ehjän, mä olen toivonut sitä viimeiset neljä vuotta, enkä kertaakaan ole saanut haluamaani. Saapa nähdä.
Kyllä mä vielä nousen, hetki pieni.
Tsemppiä nyt kuitenkin kaikille muille urheilijoille. Hallikausi on aluillaan ja kesä tulee kovaa vauhtia. Pysykää kunnossa ja tehkää kovia tuloksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti