Tallinna

Tämä päivä vietettiin Annikan kanssa aurinkoisessa Tallinnassa. Paikoitellen vaikutti niin keväiseltä, kunnes taas jalkojen alle tuli pettävän liukas paksu jääkerros. Ilma oli kuitenkin ihan loistava, joten kiva päivä oli! Kierreltiin kauppoja, shoppailtiin paljon, syötiin kiireessä pizzaa ja lasagnea, nautittiin keväisestä auringonpaisteesta, käveltiin niin että jalkapohjiin sattuu ja nautittiin vapaapäivästä! 

Aloitettiin päivä aamiaisella laivan kahvilassa auringon paistaessa kirkkaasti sisään lasi-ikkunoista. Puuroa, leipää, kananmuna, mehua ja maitoa. Yllättävän täyttävää puuroa!

Annikan ahkeraa opiskelua!

Kuulustelin Annikan bilsaa. Mitään en ymmärtäny, mutta hienosti meni!

Kävelevä Ruotsin lippu! Ostin ihanat pastellin keltaiset farkut ja tuon sinisen paidan valkoisilla raidoilla. Aivan täydellinen yhdistelmä varsinkin kun kevät ja kesä kunnolla tulee! Vähän muutakin kivaa löytyi ja takaisin Suomeen saapui väsyneet mutta tyytyväiset päiväreissailijat!

Kesällä meillä on suunnitelmissa lähteä uudestaan, joko pidempi päivä (aamulla aikaisin lähtö ja paluu yöllä) tai sitten ollaan Tallinnassa yötä, jolloin ehtii rauhassa kierrellä ja käydä vaikka kampaajalla tai muissa "kauneushoidoissa" ;) Kesää ja lämpöä odotellessa!

Jos kerta kaikki muutkin...

.. Niin miksen minäkin? OHI ON! Lukiota jäljellä nolla vuotta, nolla kuukautta, nolla päivää ja nolla tuntia! Nolla koetta ja nolla ylioppilaskirjoitusta! HAH, siinä teille joilla vielä lukiota on jäljellä! No ei vaan, ei saa olla ilkeä, mutta piti ottaa ilo irti kun siihen oli mahdollisuus ;) Olo on vaan NIIN helpottunut, että sitä on vaikea pukea kunnollisiksi sanoiksi! Tänään oli saksa, ja olin koko kokeen niin ilosella tuulella, että suklaatkin loppui kesken jo ennen kokeen puolta väliä, kun niitä koetta tehdessä niin innoissani napsin (hetki siis kyllä harmitti, mutta sekin katosi, kun tajusin, että persikat oli vielä jäljellä, heh). Koe taisi mennä oikeen mallikelpoisesti, ainakin sellanen fiilis mulle jäi sieltä lähdettäessä. En oikeen uskalla edes asettaa mitään tavoitetta, koska tiedän, että sit harmittaa jos en sitä tavoita.. Mutta uskallan arvata, että tuun olemaan oikein tyytyväinen mikä sieltä sitten tuleekaan :) Mutta hei mitäs mä sitä enää mietin, se on ohi ny! Näin alkuun ajattelin juhlia tätä syömällä yhden suklaan palan, jonka löysin pöydältäni.. Älkää pitäkö mua outona.

Iltapäivällä kokeen jälkeen lähdin Tapiolaan Matiaksen teoriatuntikuskiksi. Tarkoitus oli mennä Kaisan Caféseen syömään jättikorvapuustia, joten kyllä meinasi itku tulla kun tajusin sen olevan kiinni. Huokean korvapuustin sijaan jouduin siis tyytymään ylihinnoiteltuun croisanttiin ja kaakaoon. Ja vielä kaiken lisäksi ilman minkäänlaista seuraa. No, mikäs siinä yksin kahvitellessa. En sentäs ollut kahvilan ainoa yksinäinen pöydänvaltaaja! Meitä oli monta, kokonainen parvi. Olisi melkein pitänyt lyöttäytyä jonkun kanssa samaan pöytään. Valinnanvaraa oli keski-ikäisistä miehistä aina 70 vuotta ylittäneisiin mummoihin. Päätin mutustella mauttoman 3€ maksaneen croisantin yksikseni. Kaiken tämän lisäksi koin olevani kunnon hemmottelun tarpeessa, joten käväisin tutkimassa vaatteita H&M:ssä. Melkein konkurssiin johtaneen kahvilareissun jälkeen mukaani tarttui kuitenkin enää vain 1,95€ maksavat viisi pompulaa. 

Voi että kun nää one directionin biisit on niin piristäviä! Mieletöntä energiaa koko ajan, tulee itellekin tosi hyvä fiilis! Ja onhan ne ihan söpöjäkin, miten niin ei muka osaa laulaa?

Tänkin oon jo kohta kuluttanut loppuun. Miksen osaa kuunnella yhtä biisiä kerran tai kaksi ja vaihtaa seuraavaan, vaan se pitää kerralla kuunnella kymmeniä kertoja läpi, jolloin se alkaakin jo kuulostamaan ihan tylsältä..

Niin ja huomenna lähdetään Annikan kanssa päiväristeilylle Tallinnaan! Ai että kun tekee hyvää päästä nollaamaan ajatukset kokonaan mukavan seuran ja tekemisen kanssa ennen uutta keskiviikkona alkavaa luku-urakkaa!

23/03

Nyt tulin vuodattamaan teille jotain järisyttävää kuunneltavaa. Popcornit esille, mukava asento ja pää tyhjäksi arjen kiireestä. ------------- No ei, ei sitten yhtään mitään uutta ja ihmeellistä. Ajattelin taas jatkaa samalla vanhalla ja uuvuttaa teidät tylsyyteen yhä uudestaan ja uudestaan. No ei, ei sitäkään - toivottavasti.

Kuten häikäisyttävän laadukas kuva ikkunan läpi otettuna teille paljastaa, ulkona paistaa aurinko, ja lämpömittarissani komeilee taas kevyet +38 astetta (itse asiassa se on nyt noussut +42 asteeseen). Valehtelematta voin sanoa, että keittiön lämpömittari todellisen ulkolämpötilan lisäksi osoittaa lukumotivaationi tällä hetkellä (ollaan pahasti miinuksen puolella), koska erehdyin katsomaan omasta ikkunastani ulos. Päätin sulkea sälekaihtimet - mieleni piristyi heti kummasti. Jos vielä pari tuntia pohtisin vahvoja ja heikkoja taivutuksia, niin voisin rauhallisin mielin mennä yo-saliin hakemaan pisteet kotiin. Eiköhän se onnistu!

Kuvanlaatu sen kun paranee. Enkä edes saanut kaikkia kuvia ladatuksi! Tyhmä gmail, tyhmä blogger. Eilen oltiin Annikalla juhlistamassa taas vähän sekä Annikan että mun synttäreitä, mutta nyt lisäksi myös Matiaksen. Jotenkin nämä meidän perhejuhlat aina venyy ja venyy. Ei ole mikään ihme, että synttäreitä vietetään kuukausiakin myöhässä. Jos en ihan väärin muista, niin meidän molempien veljien synttäreitä vietettiin porukalla marraskuussa, kun Miikalla oli synttärit syyskuussa, Jonaksella elokuussa. Toivon ettei kukaan tule nyt korjaamaan mua, että ne juhlat vietettiin silloin, kun syötiin yhdessä joulupuuro! Jotenkin sellainen pelottava ajatus pääsi valtaamaan yhtäkkiä mun mielen..

Kaksi ylempää kuvaa on kortista, jonka askartelin Annikalle hienosti taitavilla pikku kätösilläni. Välillä mietin, miten voin valmistua joskus opettajaksi, kun käsityötaitoni ovat tuota luokkaa.. Ja jonkun niille lapsiraukoille täytyy opettaa, miten askarrellaan tipuja pääsiäiseksi ja virkataan ketjusilmukkaa jouluksi.. Äitien- ja isänpäivästä puhumattakaan. No, sitä voin murehtia vielä monta vuotta. Joka tapauksessa, vaikka itse sanonkin niin tuosta kortista tuli aika kiva! Osa kuvista nyt ei välttämättä olisi ollut julkaisukelpoisia, mutta koska ne löytyy facebookista, miksei siis myös synttärikortista. Vähän tuon tyylistä kollaasia olen miettinyt myös omalle seinällenikin. Useammilla kuvilla varustettuna tietenkin! Jotenkin se toteutus aina vaan venyy, venyy ja venyy.. 

Alimmassa kuvassa olevat suklaat sain Annikalta synttärilahjaksi, nam! Jotenkin ne on vaan vähentyneet uhkaavasti, en edes uskalla enää kurkistaa purkkiin. Saattaa hyvin olla, että joutuisin tuijottamaan tyhjää purkin pohjaa.

Nyt täytyy palata kirjojen ääreen! Uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos, ja siellä olikin pilvistynyt mukavasti, joten lukuinto nousi heti uusiin svääreihin! Mukavaa viikonloppua kaikille :)

Alles, was zählt, ist Liebe

Ihanaa, vihdoin tuntuu, että pystyy vähän hengittämään. Suurin lukutaakka kirjoituksista on takana, enää saksa jäljellä ensi maanantaina! Tuntuu niin oudolta, että muutaman päivän kuluttua minäkin voin sanoa, että ohi on, lukio on loppu! Eilen oli matikan kirjoitukset, se eniten pelätty ja stressattu aine. Niin hirveesti laskin ja luin, etten tiedä, oonko mihinkään aineeseen ikinä valmistautunut niin hyvin. No, englantia tuli myös aika paljon käytyä läpi. Lyhyen matikan koe oli yllättävänkin helppo, mitä nyt näin keskiverto-oppilaana voi sanoa. Kertaakaan ei tullut paniikkia ettenkö osais, vaan kymmenen tehtävää sain tehtyä melkeimpä ennätysajassa! Hyvää arvosanaa voi ja on kiva odottaa - tai ainakin kohtalaista ja riittävää.

Ulkona paistaa aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta, keittiön lämpömittari näyttää -5 astetta, mun huoneen mittari +40. Kumpaako uskoa? Mielelläni kattelisin noita mun lukemia, laittaisin shortsit jalkaan ja isahtaisin terassille lukemaan. Ikkunasta katottuna näyttää kuitenkin pahasti siltä, että terassilla komeilee vielä reilu metrin korkuinen lumipeite - taidan pysytellä verkkareissa ja villasukissa. Vaikka lukemiset on vielä kesken, oon jotenkin tosi iloinen ja onnellinen! Johtuuko sitten tuosta auringon paisteesta vai mistä, mutta en valita! Eilen löysin nisseniltä täydelliset silmälasit, isot ja sinisillä pokilla. Vähän vierastin sitä sinistä aluksi, mutta luulen, että löysin mun lasit!

Mulla on hyvä fiilis! Toivottavasti teilläkin, mukavaa loppuviikkoa kaikille :)

Jaa, isi voitti juuri "parhaat paikat"-liput The Voice of Finlandin suoraan lähetykseen 5.4. Eipä tästä kai päivä voi enää parantua, vai?

"Älä mee tai viet multa kaiken"

Iloiset jälleennäkemiset, keskusteluhetket, lohduttaminen, toisen puolesta ilotseminen, nauru ja hymy, kiusattomat hiljaisuudet, toisen tunteminen läpikotaisin, rennot illat, salaisuudet, treenit, itkut ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset, kahvitteluhetket, leffaillat, hyvä ruoka, matkustelu, onnellisuus. Niistä on hyvät ystävät tehty. Parasta ystävää ei ole välttämätöntä nähdä joka päivä, ja silti aina tavatessa tuntuu, että vastahan sitä nähtiin. Parhaan ystävän kanssa ei ole kiusallista hiljaisuutta ja vanhat jutut on aina yhtä hauskoja. Ruoka on aina yhtä hyvää ja jopa elämäsi surkein päivä voi kääntyä aurinkoiseksi. Todelliset ystävät voi yleensä laskea yhden tai kahden käden sormilla ja niistä on pidettävä kiinni - lujaa.

I'm sailing, sailing..

Otsikkokin piti ihan kirjottaa englanniksi, kun on nyt täytyny kaikin mahdollisin keinoin valmistautua huomiseen englannin yo-koitokseen. Hitsi kun jännittää! Miksi meiän perhe ei oo edes puoliksi englantilainen, niin olis toi kielikin varmaan paljon helpompaa!? No, I'll do my best niin eiköhän se riitä.. Toivottavasti.

Mutta niin otsikkoon viitaten, nyt sain varmistuksen ensi kesän kesätöihin ja yes yes, merellä seilaillaan taas! Nyt on yksi huoli ja murhe vähemmän, ja voi että, happy me happy me!! Innolla ootan kesää, viime työkeikasta on taas hirveesti ja ihan liikaa aikaa, mutta minkäs teet kun pää punaisena luet kirjoituksiin, ja kohta heti perään pääsykokeisiin.. Huhu, onneksi kesä tulee pian!!

Onko joku muu, joka tuntee merellä olevansa vapaa? Sinisenä kimmeltävä meri ja raikas merituuli, mitäpä muuta sitä enää kaipaa..

I feel good

No kyllä nyt mennään ja lujaa! Ei ollut riemulla rajoja, kun vetelin heittokenkiä pikäksi venähtäneen tauon jälkeen jalkaan. Melkein olin jo unohtanut, miten vasemman jalan kengän kantapäähän puhkeaa kohta reikä ja miten ihana niillä onkaan tepastella kovan kopinan saattelemana. Mutta se siitä. Vielä saa moukarit jäädä kaappiin varmasti reilu kuukaudeksi, mutta ringissä seuraa tekivät kuntopallo ja keppi. Parempi se on kun ei mitään. Pyörimiseen on taas päästävä kiinni, eikä se nähtävästi niin helposti unohdu. Vähän kuin oppisi pyörällä ajamaan. Kun sen kerran oppii, ei sitä niin vaan unohda. Totta kai ajoituksen sun muun kanssa oli enemmän ja vähemmän ongelmia, mutta jostain sitä on lähdettävä liikkeelle, ja ensi kerralla sujuu varmasti jo paremmin! Jännä kun jotain asiaa oppii arvostamaan oikeasti vasta kun sen menettää tai kun siihen tulee pidempi tauko. Nauttikaa silloin kun voitte, oli asia mikä tahansa!

Tänään olin aamulla Lenan kanssa vesijuoksemassa, kun se tällä hetkellä on lähes ainut aerobinen harjoite, jota saan tehdä. Juoksuun kun ei ole vielä lupaa tullut, ja pidemmät kävelylenkitkin aiheuttavat selän turhaa väsymistä ja sitä kautta kipeytymistä. Vesijuoksu vaan on itselleni nyt viime vuosina tullut vähän turhankin tutuksi. Ei ole mitään kamalan mieltä avartavaa puurtaa altaassa edes takaisin, mummojen ihmetellessä vieressä naamapunaisena ähkivää muutama vuosikymmen nuorempaa tapausta. Tänäänkin altaassa mummoja oli enemmän kuin muurahaisia muurahaispesässä! Mistä ne kaikki sinne yhtä aikaa tupsahti? 

Odotan innolla sitä, kun joku joskus keksii uuden tavan kuntoutua loukkaantumisista. Loppuviikon ohjelma onkin sitä samaa, mitä se tähänkin mennessä viimeiset viikot on ollut. Lukemista, lukemista ja lukemista. Niin ja laskemista. Huomenna käväisen kuitenkin nopeasti näöntarkastuksessa ja kohta pääsen valitsemaan uusia laseja. Jee! Jospa sitä tällä kertaa opettelisi käyttämään vähän ahkerammin, niin hyvä tulisi. Ja mahdollisesti näkisi myös parikymmentä metriä pidemmälle :) 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Huhu.

Hei ja hoi taas pitkästä aikaa! Tiedän olleeni surkea blogin kirjoittaja nyt ainakin viimeset pari viikkoa, mutta huonona tekosyynä heitän vaikka sen, että oon epätoivoisesti yrittänyt lukea kirjoituksiin! Eilen mun oli tarkoitus tehdä joku pitkä ja tylsä kirjoitus, mutta yritys päättyi nukahtamiseen.

Ei mulla kyllä nytkään kovin fiksusti raksuta päässä. Takana viisi tuntia äidinkielen esseen kanssa, ja pelkkä ajatuskin matikan laskemisesta tai englannin prepositioiden kertaamisesta tuntuu tällä hetkellä ylitsepääsemättömän mahdottomalta. Huhu. Tosi rankkaa tuo kirjoittaminen ja istuminen! Äikän tekstitaito meni silloin aiemmin niin, että jos tästä esseestä saan ne normaalit pisteet joita yleensä olen saanut, niin voin olla tyytyväinen mun arvosanaan. Ihan hyvät fiilikset jäi noinkin tuskaisen koettelemuksen jälkeen, että uskotaan ja toivotaan nyt parasta! Ajatuksena oli lähteä nyt kävelylle, että vähän saa päätä taas selviteltyä ennen luku-urakan jatkoa. Seuraavaksi nokka kohti perjantain englantia, jonka jälkeen "vain" matikka ja saksa. Kohtahan kaikki on jo ohi, aikaa menee vauhdilla!

Selän kanssakin tunnutaan menevän koko ajan eteenpäin. Viime fyssarikäynnillä sain taas luvan uusiin liikkeisiin, ja nyt ohjelmaan on lisätty myös jalkojen voimaa. Suurin osa reisien lihaksista näyttää lähteneen pois, joten kova työ tulee olemaan, jotta saa paikat taas entiselleen! Tekeminen tuntuu kuitenkin jo melkein oikealta treeniltä, kun liikkeitä on niin paljon mitä tehdä, ja tekeminenkin käy koko ajan raskaammaksi ja raskaammaksi uusien liikkeiden ansioista!

Vielä kerran, noin!

Hei taas!
Eilen sain pyynnön, lähes käskyn kertoa mun selästä ja sen kuntoutuksesta. Jaa. Tuntuu, että se on nyt viimesen vuoden aikana ollut vähän liiankin suuri osa mun elämää, mutta siltikään en tiiä mitä siitä pitäisi kertoa. Aika paljon oon täällä kyllä selästäni jauhanut, välillä tuntuu että kyllästymiseen asti, mutta kyllästytetään teitä nyt vielä vähän enemmän :) Kuka tietää joku tästä vielä hyötyykin. Jos nyt sitten siis jotain, toivottavasti ei mene ihan täysin päin metsää!

Lähdetään nyt vaikka siitä, että jostain syystä oon ollut todella loukkaantumisaltis urheilija, mutta ongelmat selän kanssa astuivat kehiin vasta pari vuotta sitten. Harmiton painon nosto lattialta koitui nopeasti aika kohtalokkaaksi ja tässä sitä nyt ollaan. Ei vaan, sanotaan että se oli selän hätähuuto siitä, että jotain on nyt pielessä. Hallikausi 2011-2012 keskeytyi siis aika äkisti siihen paikkaan niin kilpailujen kuin treenienkin osalta. Jonkin sortin puoli kuntoutumisen jälkeen pystyin kuitenkin heittämään kesän 2012 ilman sen suurempia selkävaivoja, ja tuloksiakin syntyi jos vertasi edelliseen kauteen. Kehitystä ennätyksessä tapahtui reilu 7 metriä, mutta harjoitusten perusteella ennätysparannukset olisivat voineet ylittää reilusti jopa 10 metriä. Nyt viisaampana jälkeen päin selkä varmasti oireilikin jo silloin aiheuttaen mm. turhaa jännitystä ja rentouden puutetta heittoihin, jotka taas vähensivät metrejä roppakaupalla. Minkäänlaisia kipuja ei kuitenkaan ollut havaittavissa, joten eipä sitäkään osannut siinä vaiheessa ajatella. Kesä oli ja meni, syksy tuli. Kauden viimeiset kisat olivat todellinen romahdus jonnekin syvälle maan alle, saman tien alkoi myös selän tavaton kipeytyminen järjestäen jokaisten treenien jälkeen. Oireina päällimmäisinä "väsymyssärky" (joksi sitä itse kutsun, eli tuntuu, että selkä vaan luhistuu kasaan), turpoaminen sekä lievät ja vähemmän lievät krampit. Viimeistään siinä vaiheessa alkoi kyllä hälytyskellot soimaan, ja pikku hiljaa tehoja oli pakko vähentää niin paljon, että viimeistään marraskuussa heitot lopetettiin oikeastaan kokonaan. Muu treeni jatkui melko normaalina, kunnes reilu kuukausi sitten kaikelle tekemiselle tuli täysi stoppi ja tässä sitä nyt istutaan ja ihmetellään.

Tässä joskus syystalvella otettu kuva siitä, miten selkä suojakrampin takia vääntyy ja kiertyy melko vinoksi aiheuttaen samalla reilua turvotusta alaselän alueelle.

Nyt on kohta 1,5 kuukautta huilailtu tekemättä yhtään mitään lukuunottamatta kuntouttavia lihasliikkeitä, joita olen paianutkin kuin viimeistä päivää. Luultavasti täysin turha enää sadatta tuhannetta kertaa mainita diagnoosiksi muodostuneen kaksi pahaa välilevyn pullistumaa, vesipitoisuuksien madaltumista, välilevyjen pettämistä, vajoamista ja vielä mitä, mutta mainitsimpa nyt vielä kerran. Kuntoutuksen tärkeyttä ei tuskin voi korostaa liikaa, vaikkei huipulle enää tähtäisikään. Jo pelkästään se, että pystyy vielä viiskymppisenä liikkumaan ilman tolkutonta särkyä selässä on riittävä syy siihen, että kuntoutus tehdään kerralla ja kunnolla. Oli se sitten kuinka tylsää tahansa tai vei se sitten kuinka paljon aikaa tahansa. Uskoisin, että kaikilta löytyy vähintään se tunti päivästä siihen, että ehtii huolella tekemään liikkeet läpi. 

Perjantain fyssarikäynti antoi taas paljon positiivista ajateltavaa. Parempaan suuntaan ollaan ihan selkeästi menossa, vaikka tekemistä riittää edelleen. Sen verran oli ainakin jo kehitystä tapahtunut, että uutena ohjelmaan lisättiin yläkropan voima. Ylemmässä kuvassa nyt pari liikettä esimerkkinä, eli aikalailla punnerrusvoittosta, mutta laitteista mm. talja tulee myös mukaan ohjelmaan tuomaan hiukan vaihtelua. Toinen tällä hetkellä kehitettävä osa-alue onkin sitten liikkuvuuden hakeminen ja venyttely. Siinä onkin paljon tekemistä, huhu! Näiden lisäksi ringissä pyörimistä kuntopallon kanssa (Tästä oon erityisen iloinen!) ja vesijuoksua, joten kuten oon itekin saanu huomata, niin kyllä sitä tekemistä riittää, vaikken lajitreeniä vielä saakaan tehdä! 

Noniin, toivottavasti tämä nyt avasi asiat vielä viimeisillekin kiinnostuneille. Olkoot tämä mun "virallinen selkäpostaus", jottei enää tähän asiaan tarvitsisi täällä puolella niin paljoa satsata, heh! Ja jos jotain radikaalia tapahtuu, niin eiköhän musta siinä vaiheessa taas kuulu. Näillä mennään nyt ainakin tämä kevät, katellaan tilannetta selän osalta uudestaan parin kuukauden kuluttua!

030313

Paljon on taas mahtunut näihin muutamaan viime päivään. Synttärit oli ja meni, mitään ihmeellisiä juhlia ei täällä kotona järjestetty edes sukulaisten kesken. Ehkä sitten ensi vuonna kun täytän pyöreitä ;) Tuntuu ihan oudolta sanoa niin, sillä tavalla kuuluu sanoa vasta kun täytetään 50, ei silloin kun täytetään 20! Kaverien kanssa sen sijaan eksyttiin Helsingissä Havanna-baariin latinorytmien keskelle. Täytyy sanoa etten muista milloin tanssiminen olisi ollut niin hauskaa!

Paljon lukemista on taas sisältynyt päiväohjelmaan, lisäksi enkun kertauskurssia ja fysioterapiaa. Selkä alkaa jo vilauttelemaan pieniä positiivisia merkkejä. Joka päivä tehdyt kuntouttavat syvät lihasliikkeet ovat alkaneet tuottaa tulosta, ja nyt sain tehtäväksi jo uusia liikkeitä. Mikä parasta, sain luvan aloittaa ringissä pyörimisen kuntopallolla ja vesijuoksun mukaan lukien paljon yläkropan vahvistamista. Pikku hiljaa pikku hiljaa!