23/03

Nyt tulin vuodattamaan teille jotain järisyttävää kuunneltavaa. Popcornit esille, mukava asento ja pää tyhjäksi arjen kiireestä. ------------- No ei, ei sitten yhtään mitään uutta ja ihmeellistä. Ajattelin taas jatkaa samalla vanhalla ja uuvuttaa teidät tylsyyteen yhä uudestaan ja uudestaan. No ei, ei sitäkään - toivottavasti.

Kuten häikäisyttävän laadukas kuva ikkunan läpi otettuna teille paljastaa, ulkona paistaa aurinko, ja lämpömittarissani komeilee taas kevyet +38 astetta (itse asiassa se on nyt noussut +42 asteeseen). Valehtelematta voin sanoa, että keittiön lämpömittari todellisen ulkolämpötilan lisäksi osoittaa lukumotivaationi tällä hetkellä (ollaan pahasti miinuksen puolella), koska erehdyin katsomaan omasta ikkunastani ulos. Päätin sulkea sälekaihtimet - mieleni piristyi heti kummasti. Jos vielä pari tuntia pohtisin vahvoja ja heikkoja taivutuksia, niin voisin rauhallisin mielin mennä yo-saliin hakemaan pisteet kotiin. Eiköhän se onnistu!

Kuvanlaatu sen kun paranee. Enkä edes saanut kaikkia kuvia ladatuksi! Tyhmä gmail, tyhmä blogger. Eilen oltiin Annikalla juhlistamassa taas vähän sekä Annikan että mun synttäreitä, mutta nyt lisäksi myös Matiaksen. Jotenkin nämä meidän perhejuhlat aina venyy ja venyy. Ei ole mikään ihme, että synttäreitä vietetään kuukausiakin myöhässä. Jos en ihan väärin muista, niin meidän molempien veljien synttäreitä vietettiin porukalla marraskuussa, kun Miikalla oli synttärit syyskuussa, Jonaksella elokuussa. Toivon ettei kukaan tule nyt korjaamaan mua, että ne juhlat vietettiin silloin, kun syötiin yhdessä joulupuuro! Jotenkin sellainen pelottava ajatus pääsi valtaamaan yhtäkkiä mun mielen..

Kaksi ylempää kuvaa on kortista, jonka askartelin Annikalle hienosti taitavilla pikku kätösilläni. Välillä mietin, miten voin valmistua joskus opettajaksi, kun käsityötaitoni ovat tuota luokkaa.. Ja jonkun niille lapsiraukoille täytyy opettaa, miten askarrellaan tipuja pääsiäiseksi ja virkataan ketjusilmukkaa jouluksi.. Äitien- ja isänpäivästä puhumattakaan. No, sitä voin murehtia vielä monta vuotta. Joka tapauksessa, vaikka itse sanonkin niin tuosta kortista tuli aika kiva! Osa kuvista nyt ei välttämättä olisi ollut julkaisukelpoisia, mutta koska ne löytyy facebookista, miksei siis myös synttärikortista. Vähän tuon tyylistä kollaasia olen miettinyt myös omalle seinällenikin. Useammilla kuvilla varustettuna tietenkin! Jotenkin se toteutus aina vaan venyy, venyy ja venyy.. 

Alimmassa kuvassa olevat suklaat sain Annikalta synttärilahjaksi, nam! Jotenkin ne on vaan vähentyneet uhkaavasti, en edes uskalla enää kurkistaa purkkiin. Saattaa hyvin olla, että joutuisin tuijottamaan tyhjää purkin pohjaa.

Nyt täytyy palata kirjojen ääreen! Uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos, ja siellä olikin pilvistynyt mukavasti, joten lukuinto nousi heti uusiin svääreihin! Mukavaa viikonloppua kaikille :)