Alles, was zählt, ist Liebe

Ihanaa, vihdoin tuntuu, että pystyy vähän hengittämään. Suurin lukutaakka kirjoituksista on takana, enää saksa jäljellä ensi maanantaina! Tuntuu niin oudolta, että muutaman päivän kuluttua minäkin voin sanoa, että ohi on, lukio on loppu! Eilen oli matikan kirjoitukset, se eniten pelätty ja stressattu aine. Niin hirveesti laskin ja luin, etten tiedä, oonko mihinkään aineeseen ikinä valmistautunut niin hyvin. No, englantia tuli myös aika paljon käytyä läpi. Lyhyen matikan koe oli yllättävänkin helppo, mitä nyt näin keskiverto-oppilaana voi sanoa. Kertaakaan ei tullut paniikkia ettenkö osais, vaan kymmenen tehtävää sain tehtyä melkeimpä ennätysajassa! Hyvää arvosanaa voi ja on kiva odottaa - tai ainakin kohtalaista ja riittävää.

Ulkona paistaa aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta, keittiön lämpömittari näyttää -5 astetta, mun huoneen mittari +40. Kumpaako uskoa? Mielelläni kattelisin noita mun lukemia, laittaisin shortsit jalkaan ja isahtaisin terassille lukemaan. Ikkunasta katottuna näyttää kuitenkin pahasti siltä, että terassilla komeilee vielä reilu metrin korkuinen lumipeite - taidan pysytellä verkkareissa ja villasukissa. Vaikka lukemiset on vielä kesken, oon jotenkin tosi iloinen ja onnellinen! Johtuuko sitten tuosta auringon paisteesta vai mistä, mutta en valita! Eilen löysin nisseniltä täydelliset silmälasit, isot ja sinisillä pokilla. Vähän vierastin sitä sinistä aluksi, mutta luulen, että löysin mun lasit!

Mulla on hyvä fiilis! Toivottavasti teilläkin, mukavaa loppuviikkoa kaikille :)

Jaa, isi voitti juuri "parhaat paikat"-liput The Voice of Finlandin suoraan lähetykseen 5.4. Eipä tästä kai päivä voi enää parantua, vai?