Home sweet home

Otsikko kertoo kaiken. Kahdeksan päivän työjakso takana ja vihdoin kotona. Reilu 80 työtuntia on tehnyt tehtävänsä, ja nyt makaan voimattomana sohvalla ja katson tv:stä EM-kisoja. Onneksi ei tarvitse nyt olla töissä, muuten jäis kisat näkemättä. Ei mitään mahtavia tuloksia tähän mennessä. Ainoa huikea tulos näyttää olevan se, että olympiastadikan kentästä on onnistuttu tekemään neliön muotoinen, jonka ansiosta miesten 400m alkuerissä diskattujen määrää ei voi laskea yhden käden sormilla. Lähestulkoon kaikki ennakkosuosikit ulkona kilpailusta. Tulee mielenkiintoiset kisat.

Hetken kuluttua, kun tästä nyt tokenen, ollaan Kiran kanssa lähdössä stadikalle illaksi kisoja katsomaan (kunhan saan Kiran ensin Italiasta ja lentokoneesta pois). Toivottavasti ei vaan vettä tulisi..

Vielä vähän tarkemmin viimeisiin kahdeksaan päivään. Ensimmäinen kasi siis takana, kaksi edessä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin meni, vaikka sosiaalinen elämä yhden viikon sisällä valitettavasti rajoittuu yhden purkin sisään, ja keski-ikäisten naisten seuraan. Naureskeltiin yhden työkaverin kanssa yksi aamu, että hänen (mies, -89 syntynyt eli keski-ikäisten naisten ihannemies) täytyy käydä laivan korukaupasta hankkimassa kihlasormus. Ehkä se naisten innokas päällekäyminen hiukan rajoittuisi. Eipä käy kateeksi ;) Mutta kaiken kaikkiaan oli taas yksi hyvä ja antoisa työkeikka. Nyt hetki lomailua, ennen kuin vuorossa on uusi kahdeksan päivän risteily!

Nyt suunnaksi Stadion, pitäkää mukava päivä! Se on ainakin mun tavoite :)

Moukarikarnevaalit

Helou!
Siitä onkin taas muutaman päivä, kun viimeksi oon mitään kirjotellut. Eilen kotiuduin Kaustisilta moukarikarnevaaleilta. Lähdin sinne siis viime torstaina yhdessä toisen meidän seuralaisen Annikan kanssa. Torstaiaamuna oli herätys jo viideltä, ja auto pakattuna lähdettiin matkaan edessä reilu 450km ja kuusi tuntia autossa istumista. En voi väittää, etteikö matka olisi ollut raskas ajettavaksi, sillä sitä se tosiaan oli! Hyvin meni kuitenkin muutaman tauon kanssa, ja ilmakin oli aurinkoinen koko matkan.
Perille Kaustisille saavuttiin yhden maissa, ja kilpailut mulla oli klo 15.40. Moni olisi varmasti jättänyt kisat kisaamatta, mutta mun kohdalla tuo kuuden tunnin istuminen taisi toimia. Tulos kilpailussa: kahden metrin parannus ja uusi ennätys. 50 metriä lähestyy kovaa vauhtia! Kyllä mä sen vielä tänä kesänä heitän, uskokaa pois...
Kokonaisuudessaan leiri oli mun osalta tosi onnistunut. Kolme päivää aktiivista heittämistä ja neljäntenä toiset kisat. Yhteensä taisin tuon pitkän viikonlopun aikana heittää enemmän kun normaalisti kahden viikon aikana, joten ei liene ihme, että sunnuntain kisa ei mennyt niin hyvin kuin olisin odottanut. Toisaalta tulos siitä kisasta oli parempi kuin aikaisempi ennätys ennen torstaita, joten kyllä mun suht tyytyväinen on oltava!
Koska neljä päivää pystyin putkeen heittämään elämäni parhaita kaaria, odotan, että treenit jatkossakin sujuvat vähintään yhtä hyvin, ja nyt myös mun ura moukarinheittäjänä vois aueta ;) haha.
Kaiken heittämisen lisäksi karnevaaleilla oli myös muuta ohjelmaa ja uusia tuttavuuksia - myös vähän yllätyksellisiä.
Eilen lähdettiin sitten väsyneenä leiristä ajamaan kohti Espoota hiukan kehnossa säässä. Näkyvyys oli paikoitellen vain muutaman metrin, ja vettä tuli vaakatasossa kuin suoraan sangosta. Ei siis mikään mukavin ajokeli, mutta kotiin sitä oli ajettava säässä kuin säässä. Ehdottomasti yksi parhaista leireistä millä oon ollut, omalla tavallaan! Innokkaana odotan taas ensi vuoden karnevaaleja :)

Lauantaina meillä oli yhteistä iltaohjelmaa Tastulan leirintäalueella, ja mahdollisuus oli mm. sumopainiin ;)

Kuvassa "köttbullar" Annika ja Madde.

Huomenna onkin sitten taas esitettävä aikuista ja painuttava seuraavaksi kahdeksaksi päiväksi merelle töihin. Toivotaan vähän matkustajia ja helppoa työntekoa ;) No ei vaan, eiköhän tästäkin rupeamasta selvitä niin kuin aikaisemmista, sehän on vain neljä kertaa Ruotsiin ja takaisin! ;)

Se ensimmäinen ja OIKEA roadtrip!

HUI.
Oon kauhusta kankeana. Kirjaimellisesti. Tai no en ihan, mutta melkein. Torstaista sunnuntaihin on moukarikarnevaalit Kaustisilla, ja jokainen varmasti omilla näppärillä aivoilla voi miettiä ja sormilla laskea, että auto+Espoo+Kaustinen=pitkä matka. Ei siinä mitään, tykkään kyllä istua autossa (jos on jotain mitä odottaa), ja oon siihen tottunut. Kisamatkoja nimittäin tulee kesän aikana yleensä ihan kiitettävästi. Ongelmana, tai huono sana, mutta kyseessä on kuitenkin nyt se, että joudun itse sinne ajamaan. Omilla suunnistus-taidoillani Espoosta Kaustisille. Onneksi en kuitenkaan ihan yksin lähde, sillä mun kyydillä tulee myös yksi toinen tyttö meidän seurasta. Eniten mua nyt kuitenkin jännittää se, etten oo itse koskaan ajanut kahta tuntia pidempää, Kaustisille matkaa on lähes kuusi tuntia. Toiseksi mua jännittää se, miten me löydetään perille. Onhan meillä navigaattori ja kartta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että meidän navigaattori tekee tenät liian usein aivan väärässä paikassa. Saan siis pitää peukut pystyssä sille, että rakas navigaattorimme voisi toimia edes tämän lyhyen matkan Kaustisille, edes tällä kertaa.
Matkasta tulee siis mielenkiintoinen. Tänään otin aamulla Suomen kartan, ja levitin sen keittiön pöydälle. Kamalasti pikkusia viivoja risteilemässä joka suuntiin. Ne olikin niitä teitä. En ollu koskaan ajatellut, että niitä oikeasti on niin kamalasti! Tai empä mä nyt kauhean useasti niitä teiden määrää miettinyt. Siitä se siis varmaan johtuu... Joka tapauksessa istuin pöydän ääressä useamman hetken, ja tutkin sekä Eniron että google mapsin avulla edessäni möllöttävää paperikarttaa. Hmm. Toivin tosiaan, että se navigaattori pelaa!
Jos ajoissa ehditään perille, mulla on myös torstaina kilpailut. Täytyy pitää riittävän usein taukoja, että jalat pysyy toimintakykyisinä ja silmät auki. Onneksi on jutteluseuraa, homma helpottuu huomattavsti. Laskeskelin nyt kuitenkin, että jos torstai-aamuna lähdetään klo 6.30 meidän pihasta, niin silloin meiän pitäisi olla viimeistään klo 13.30 perillä. Siihen on varattu seitsemän tuntia, Eniro näytti 5h 18min. Luottakaamme siihen! Vielä ei ole täysin varmaa millä autolla me lähdetään. Ite tykkään tosi paljon ajaa mun omaa Pandaa, mutta äiti taas haluaisi lähettää mut matkaan meijän huomattavasti isommalla Kialla. Kuulemma turvallisempi ajaa pitkiä matkoja. No, saa nähdä. Enköhän mä osaa molempia ajaa! Lohduttava tieto sinänsä...

Kuvissa nyt siis toi mun ferrari ja meidän toinen auto. Kummalla lähteä? Eikös tää mun Panda nyt oo huomattavasti komeempi yksilö? ;) Mitä sanotte? ;)

Tiistai 13.

Hola!
Tänään on ollut taas touhun täyttämä päivä! Aamulla sain kuitenkin nukkua pitkään, ottaa vähän kiinni univelkoja, joita tuli työjakson aikana. Ai että oli ihana mennä eilen nukkumaan, kun tiesi, ettei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan. Nousin siis rauhassa ylös auringon paistaessa, söin aamupalan ja luin lehden. Sitten olikin aika aktivoitua, pakata uikkarit kassiin ja lähteä Serenaan. Kyllä, Serenaan. Kaikki alkoi joskus talvella, kun huomattiin Diilistä, että serenan kausikortteja saa kesäksi naurettavan halpaan hintaan. Ei siinä paljoa mietitty, otettiin ja repäistiin. Nyt on siis koko poppoolla kausikortit :D Noniin ja takaisin tähän päivään. Koska mulla oli muuten vapaapäivä, lupauduin siis lähtemään mukaan, ja täytyy tunnustaa, että kyllä se ihan hauskaa oli. Olin ollu Serenassa ennen tätä päivää lähes kymmenen vuotta sitten, joten olihan se muuttunut ja uloskin on rakennettu paljon liukumäkiä jne. Sain kerrankin tuntea itteni pieneksi (vaikkakin tunnen sitä ihan riittävästi ollessani töissä laivalla, jossa työkaverit lähentelevät viittäkymmentä!), ja juoksennella innoissani mäestä toiseen.   Mun ehdoton suosikki on halfpipe ;) haha, laskettiin siinä Matiaksen kanssa useampaankin otteeseen. Täytyy nolona myöntää, että välillä minä 18v taisin olla innokkaampi kuin Matias 13v......hupsista. No, kaikkea ei aina tarvii ottaa niin vakavasti! ;) Mulla olisi hieno videokin jos saisin sen jossain vaiheessa ladattua...
Illalla oli sitten treenit, siinä nyt ei mitään ihmeellistä ole, niitä nyt on muutenkin ihan riittävän usein. Täytyy kuitenkin sanoa, että kroppa alkaa oikeasti tuntumaan hyvältä! Siis sen puoleen, että treeni tuntuu hyvältä, menee hyvin ja tuottaa tulostakin! Sen oon nyt ainakin moukarissa huomannut. Tietää hyvää tuleville kisoille.

Täällä me siis hurjasteltiin Matiaksen kanssa ;)

Out of love

I'm totally in love with this song

Feeling good

Helou!
Ai että mä olen hyvällä tuulella! Voisin varmaan juosta maratonin pelkästä energian voimasta. Tai no okei, ehken ihan, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Olin juuri Helsingissä kisaamassa, moukari oli siis vuorossa. Kisan alku ei vaikuttanut niin lupaavalta. Saavuttiin paikall useamman muun heittäjän ollessa jo paikalla ihmetellen muutamaa asfalttikonetta ja kuormuria keskellä kenttää ja ringin ympärillä. Ilmassa leijui tuoreen asfaltin inhottava haju ja ilma oli tavallista kuumempi ringin läheisyydessä. Tulihan siinä jo mietittyä vaihtoehtoa kotiin lähdöstä, koska asfaltointi ringin ympärillä näytti olevan pahasti kesken. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin tyydyttävä vastaus. Hommat kestää vielä puoli tuntia, jonka jälkeen rinkiin pääsee heittämään. Kokemus oli tavallaan ihan mielenkiintoinen. Tuoreen asfaltin päälle levitettiin mattoja, jotten kumiset heittokenkien pohjat sulaisi jalkapohjiin kiinni ja ei kun trooppisen kuumaan asfaltin tuoksuiseen rinkiin!
No, pienten alkukankeuksien jälkeen kisa päästiin alottamaan ja kaikki sujui kuin...juuri valmistettu asfaltti? Hyvin siis. Ennätys parani taas uusiin lukemiin. Takana on siis kahdet kisat ja kaksi uutta ennätystä. Voiko sitä olla muuta kuin tyytyväinen. Taaskaan en korosta tulosta, koska potentiaalia on niin paljon parempaan. Ja mä tiedän sen itsekin! Jos jotain haluaa saavuttaa, siihen pitää uskoa. Ei riitä pelkästään se, että valmentaja uskoo ja kannustaa. Oma tahto ja usko on se number 1! Riskejä täytyy ottaa ja pettymyksiä kestää, ei pelätä!

Home sweet home

Heippa taas!
Kotona ollaan. Huhu. Raskas työjakso takana, vaikka olikin vaan neljä päivää. Paras totutella, koska jatkossa työvuorot kestää aina kahdeksan päivää eli neljä matkaa. No ei, mutta yllättävän nopeesti tohon työrytmiin tottuu. Ensimmäinen matka on se hankalin. Väsyttää ja jalkoja särkee. Toinen menee jo paremmin ja siitä se sitten! Kaikesta huolimatta mulla oli ihan kiva työjakso. Nyt alkaa jo muistaa mitä tehdään milloin ja mikä kuuluu minne. Ja tutustuin taas paremmin sekä vanhoihin että uusiin työkavereihin. Nyt kesällä laivalla on useampiakin nuoria töissä, joten eiköhän siellä opi viihtymään! Tänäänkin tein aamuvuoron yhden pojan kanssa, joka oli lähestulkoon/melkeen samalla vuosikymmenellä syntynyt! Ei siis mikään viiskymppinen rouva! Haha, no joo, mutta pakko myöntää että onhan se mukavampaa työskennellä, jos on joku kenen kanssa on kiva jutella mukavia.
Sen verran hankalat työajat mulla kuitenkin on, että yleensä poon töissä just sillon kun kaupat on auki! Eilen pääsin kuitenkin 20min aikaisemmin, joten ehdin käydä kaupassa katsastamassa tuotteita. Ja tarttuihan sieltä mukaan pari kivaa vaatekappaletta :)
Nyt siis joka tapauksessa tulin kotiin noin tunti sitten, ja kohta suuntaan itseni Helsinkiin kisoihin! Moukari vuorossa. Saa nähdä miten kroppa reagoi töitten jälkeen ja toimiiko heitto. Toivotaan parasta!

Tällaiset on näkymät laivalta illan tullen. Rakastan merta ja tällaisina hetkinähän työ on toisin sanoen täydellinen :)

Hiekkalaatikkoleikeilläkin on ikärajat

Heippa kaikki!
Tänään mulla ei ollut hyvä päivä. Tai on niitä ollut parempiakin. Kävin vähän katsastamassa Valkeakosken kenttää nuorten eliittikisoissa, tarkemmin ottaen kentän hiekkakuoppaa. Ja se tosiaan tuli tutuksi. Hiekassa rämpimistä ja hiekkakakkujen tekemistä. Niin voisin kuvailla mun tän päivän suoritusta. Automatka Valkeakoskelle kesti 1,5 tuntia, ei siis mikään kamalan pitkä. Alkuverryttely tuntui tosi hyvältä, ja ehdin jo ajatella, että jalat on kunnossa ja hyppy kulkee. Piikkarit jalkaan ja kentälle. Yhtäkkiä koko fiilis muuttui. Yksi avaava veto kentällä ja juoksu oli kuin suolla rämpimistä. Ja samalla alkoi vesisade (joka tietenkin loppui kuin seinään heti mun viimeisen kisahypyn jälkeen). Ei siis kulkenut hypytkään. No, aina ei voi onnistua. Ja annettakoot tämä nyt anteeksi, olihan se vasta ensimmäinen pituuskilpailu.
Huomenna suuntaan nokkani kohti Helsinkiä, Olympiaterminaalia ja Silja Serenadea. Ensimmäinen työvuoro on nyt tavallista lyhyempi, vain neljä päivää, joten saatte kuulla musta sitten sen jälkeen! :) Nyt painan pään tyynyyn. Luvassa on pitkä viikonloppu ;)
Gonatt.

Surfing like no one else

Onko teillä jotain erityisiä unelmia, joista olette haaveilleet koko pienen ikänne? Kenties jokin maa, tai harrastus. Jotain, mikä on pakko toteuttaa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Mulla on. Nuorempana totta kai haaveilin pääseväni kaliforniaan, siis asumaan. Se johtui luultavimmin siitä, että niihin aikoihin olin täysin koukussa johonkin kirjasarjaan (en muista nimeä), ja paikkana tietenkin oli kalifornia. Ja totta kai myös useimmat tv-sarjat on kuvattu siellä päin. Nykyään kalifornia-haave on enemmänkin tiivistynyt surffaamiseen. Eikä vaan Suomen "aaltoihin". Nojoo, eipä niitä aalloiksi voi sanoa. Eikö olsi hieno kokemus päästä Tyynelle valtamerelle surffaamaan? Edes kokeilemaan. Mutta paikan on oltava aito. Ja tarkoitus mukana, eli se, miksi mä oikeasti haluan sitä. Jaa'a, siihen en oo vielä löytänyt vastausta, mutta ainahan sitä saa unelmoida, eikö totta? ;)

Ylös, ulos ja lenkille

Helou!
Uusi viikko, uudet kujeet. Vai miten se nyt meni? Aika on kuitenkin mennyt ihan mieletöntä vauhtia, ja nyt on kesäloma. Tänään meni ensimmäinen arkipäivä lomaillessa. Fiilis ei kuitenkaan ollut vielä ihan saavuttanut sitä lomailua. Koko päivä mulla meni hermoiluun, että nyt on jokin essee myöhässä, läksyt tekemättä tai kokeisiin lukematta. Kroppa ja mieli ei oo ihan vielä tottunut tähän muutokseen. Selvästikään.
Mulla on jotenkin ollut ihan kummallinen viikko tähän mennessä. Tuntuu, etten olis saanut mitään aikaseksi. Lukuun ottamatta eilistä kilpailua. Tuntuu, etten olisi treenannut mitään, enkä oikeestaan muutenkaan tehnyt mitään. Ihan löysä olo. Ja kyllä mä kuitenkin oikeesti oon jotain tehnyt. Mutta nyt alkaa taas normaali arki, vaikka lomalla oonkin. Siis vielä pienen hetken.

Torstaina alkaakin sitten työt laivalla. Jännittää ihan mielettömästi! Enkä tiedä oikeestaan miksi. Oonhan mä ollut jo aikasemmin kahdella matkalla töissä. Ehkä tää nyt kuitenkin johtuu siitä, että nyt tää sitten alkaa virallisesti. Testimatkoilla olin töissä aina vaan yhden matkan, eli kaksi päivää. Nyt mulla alkaa kunnon työskentely, eli työvuorot pitenee neljään matkaan, eli kahdeksaan päivään. Tosin tää ensimmäinen vuoro on vain kahden matkan pituinen. Siis kahdeksan päivää? Ihan mielettömän pitkä aika olla pois! Haha totta kai pärjään, mutta siis reilu viikko! No ainakaan ei tule oltua liikaa kotona kesän aikana.
Eli niille tiedoksi, jotka eivät vielä tiedä, on mulla siis kesätyö laivalla, Silja Serenadella Helsingistä Tukholmaan koko kesän ajan. Varmasti tosi kiva jo kokemuksena, vaikka nyt kauhistelenkin tätä poissaolojen määrää kotoa :D Kuten oon jo aikaisemmin sanonut, niin työ vaikuttaa mukavalta, vaikkakin paikoitellen raskaalta. Ja sehän se on tärkeintä, että viihtyy! Näin sanoi mulle yhden pienen urheilijapojan äiti tänään, kun lähtivät treeneistä. Se pisti miettimään, että niinhän se on. Oli kyseessä sitten mikä tahansa asia, ei siitä ole mitään iloa/hyötyä, mikäli ei oikeasti viihdy!
I övermorgon är det tävlingar som gäller. Haha, en osannu ilmasta tota suomeks mitenkään kivasti ;) Mutta niin siis kilpailut. Nuorten eliittikisat Valkeakoskella. Mulla on ohjelmassa pituus. En voi sanoa treenanneeni sitä liikaa nyt lähiaikoina, joten toivotaan, että pituuden kanssa on sama asia kun moukarinkin. Treenaaminen on yliarvostettua ;) No ei vaan, kyllä mulla on ihan hyvä fiilis sen suhteen. En oo kuitenkaan pituudessa tehnyt vielä yhtään pohjanoteeraustreeniä nyt kevään/alkukesän aikana, joten eiköhän nyt oo sopiva aika säväyttää. Sään puolesta toivon parasta! Moukari kylmässä ilmassa vielä jotenkin menee, mutta pituus, +9 astetta ja vesisade ei oikeen sovi yhteen. Välttämättä.
Oon tässä yrittänyt selata treenipäiväkirjaa, ja miettiä oonko mä hyvässä kunnossa nyt :D Kroppa kyllä tuntuu hyvältä, eikä mitään suurempia takaiskuja ole tullut, mitä nyt yksi selkä. kopkopkop. Yleensä yleisurheilussa on niin, että kun yksi asia oikeasti lähtee toimimaan, niin muut seuraa perässä. Tämän mä ainakin pyrin toteuttamaan.

Noniin ja nyt saitte taas iltasaduksi romaanin, joten lukuiloa! No ei vaan, tällasta tällä kertaa! Wish me luck!

Noniin ja nyt saitte taas iltasaduksi romaanin, joten lukuiloa! No ei vaan, tällasta tällä kertaa! Wish me luck!

Ja vielä ihan lopuksi epäolennaisin asia. Lupasin aikasemmin yrittää saada kuvan mun asusta/mekosta, joka mulla oli lauantaina juhlissa. Kuva ei oo alkuunkaan onnistunut, eikä tosiaan tuo mekkoa hyvin esille, mutta ehkä saatte edes pienen vaikutelman sen ulkonäöstä.

My day

Heippa taas!

Ja nyt ensimmäiseksi, unohtakaa kaikki negatiiviset ajatukset edellisestä päivityksestä! Okei, vaikka en millään voi sanoa, että olisin ollut hyvin valmistautunut ensimmäisiin kisoihin, tai ollut edes kunnossa, ei se mun tätä päivää hidastanut millään tavalla. Yllä oleva kuva tiivistää fiiliksen tällä hetkellä ;)
Tän päivän heitot oli vielä kaukana täydellisestä unelmaheitosta ja tiiän että pystyn paljon parempaan, mutta ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, kun ennätys paranee lähes kolme metriä näinkin vaikean kauden jälkeen. Niin helpottunut ja huojentunut olo, kun tietää ettei kaikkea ole vielä menetetty!
Ilma ei todellakaan ollut mikään paras kilpailuja ajatellen, vettä oli tullut koko päivän, mikä kuitenkin laantui juuri mun heittojen ajaksi. Ilma oli silti lähes yhtä kylmä kuin normaalisti loka-marraskuussa, eikä pureva tuuli parantanut asiaa yhtään. Aina voi siis spekuloida, että jos olisi ollut lämpimämpää niin mitä sitten.. Mutta ihan TURHAA. Joskus täytyy osata olla tyytyväinen, ja nyt on mun vuoro :)

Kuvakaappaukset Tinjalta http://www.tinjaa.blogspot.fi/

Kiitos kuvaajalle!

Espoo challenge

Moikka!
Tänään oon jo heti aamusta jotenkin tosi hermostunut. Tavallaan en tiiä miksi, ja tavallaan tiedän tasan tarkkaan miksi. Tänään on kauden ekat kisat. Siis ensimmäiset nyt kesäkaudella. Ja totta kai olen valinnut ensimmäisiksi kisoiksi myös yhdet kauden suurimmista kisoista. Tavallaan. Ainakaan ne ei ole mitkään pikkukisat. Järjestelyt toimii samalla tavallan kuin SM-kisoissa, ja osallistujiakin on ihan kiitettävästi ympäri Suomea.
No ei siinäkään mitään, mutta mulla ei varmaan koskaan oo ennen kisaa ollut näin epävarma olo! Katsoin ilmottautujalistaa, ja kappas kappas. Mukana Suomen parhaimmistoa, okei, naisten sarjaan mahtuu myös vanhempia urheilijoita, mutta joka tapauksessa. Kun mulla talvella oli selkä hajalla, en päässyt kahteen kuukauteen heittämään ollenkaan. En voinut tehdä edes pyörimisharjoituksia, koska kierto sattui liikaa. No totta kai siinä kahdessa kuukaudessa ehtii rutiini kadota, ja heitosta tulee paljon epävarmempaa. Nyt oon uudet kaksi kuukautta yrittänyt rakentaa heittoa uudelleen, ja ollut pitkään ikään kuin yhden kilon ja yhden pyörähdyksen jäljessä. (voi kuulostaa utooppiselta, mutta ehkä jotkut ymmärtävät)
Nyt siis varmaan ensimmäistä kertaa lähden kisaamaan epävarmana siitä, toimiiko mun heitto, pysyykö se kasassa. Mutta toisaalta jos yrittää ajatella positiivisesti, niin ei se koskaan ala toimia, jos sitä ei uskalla kokeilla. Ja kisahan on paras treeni! Joskus se on siis pakko aloittaa, joten miksei nyt! Toivotaan parasta ;)

uudet heittokengät olisi ihan kiva, mutta ensin tarvitaan kunnon tulos!

Mutta nyt on pöytä katettu, sinne siis! Ilmottelen varmasti myöhemmin miten kisat meni :)

Saturday

Heippa kaikille!
Kirjottelen nyt täällä Annikan luona Annikan koneella! (joo Annika, kiitos lainasta ;) toivottavasti on okei!) Kuten varmaan kaikki tietää ja ymmärtää, on tänään 2.6, kesäloma alkaa, monilla on ylioppilasjuhlat. Ihmiset stressaa tarjoiluista, juhlavaatteista, hiuksista ja säästä. Kaikesta tästä stressistä huolimatta useamman päivä on enemmän kuin onnistunut, ja jokainen osaa loppu peleissä nauttia päivästä, oli sää sitten sateinen tai kaatosateinen.
Kuten tänään. Lähdin aamulla kouluun autolla, eikä edes auton pyyhkimien nopein toiminto meinannut tehota. Vettä tuli enemmän kuin riittävästi, ja nenää sai tosiaan työntää kiinni tuulilasiin, jotta näki metriä pidemmälle. Varpaat kastui balleriinoissa joissa varpaat olivat auki, hiukset kihartuivat uudelleen ja housut olivat täynnä sadepisaria. Koulupäivä ei kestänyt puolta tuntia pidempään. Stipendien jako ja musiikkiesitys, kesäloma alkoi. Taas oli aika toivottaa hyvää kesää kavereille ja lupailla, että kesän aikana nähdään varmasti. Vastahan sanoin noi samat sanat samoille kavereille, toisaalta kirkkaassa auringon paisteessa. Aika menee käsittämättömän nopeesti.
Sade rauhoittui vähän ja kotiin oli jo helpompi ajaa. Näkyvyys lähenteli kymmentä metriä. Muutamat lahjat oli vielä ostamatta, joten suunta kohti isoa omenaa. Tuli varmasti suoritettua kauppailun nopeusennätys, ja auton nokka oli jo suunnattu kotia kohti. Vaatteiden vaihto ja sitten asiaan.
Annika pääsi ylioppilaaksi! Onnea Annika! Voisin sanoa vaikka mitä sulle, mutta ehkä sä tiiät mitä mä sanoisin. Samoin pääsi Tinja! Onnea Tinja! Nyt onkin mun koko päivä mennyt näissä juhlissa. Annikan luona oon nyt ollut oikeestaan koko päivän, vähän auttelemassa siellä sun täällä. Tinjalla käväsin onnittelemassa ja maistamassa ihanaa suklaakakkua! Ja ah mitkä mekot! Molemmilla tytöillä ihan mielettömän ihanat mekot. Ja molemmat niin kauniina. Sitä alkaa itse odottamaan omia juhlia. Vielä vuosi.
Mun puolesta näitä juhlia voi järjestää vaikka vähän useamminkin. Hyvää ruokaa jne..;)
No mutta joo, uuset ylioppilaat on nyt ylipoppilas-illallisella, jonka jälkeen suunta kohti jatkoja. Täällä mä nyt siis vietän Annikan luona iltaa yhdessä muutamien aikuisten kanssa. Taitavat tällä hetkellä puhua aloe vera-juomista..? Hmm. Tunnen siis itseni kotoisemmaksi täällä Annikan sängyllä yhdessä tietokoneen kanssa :) Ehkä myöhemmin lisäilen vähän kuvia, kunhan Annika niitä lähettelee. Voisin myös kuvata oman asuni. Kerrankin löysin omasta mielestäni kivan mekon ja kengät!

Pitäkää mukava ilta, niin uudet ylioppilaat kuin muutkin!

Trying to touch the sky

Heippa kaikille!
Näyttää olevan taas pieni hetki, kun viimeksi kirjoittelin mitään. Oli mulla koeviikko, muttei niin kova sellainen, joten ei mulla mitään kauheita kiireitä ole ollu, muttei tässä nyt mitään ihmeellistä oo tapahtunukkaan. Joo, eli mun osalta mun koeviikko loppui jo tiistaina, silloin oli musiikin koe. Meni luultavasti ihan hyvin, mitä nyt jazzit, iskelmät, soulit ja rockit saatto mennä vähän sekasin aina silloin tällöin ;) No mutta huomenna näkee miten kokeet on mennyt! Toivottavasti hyvin..
Ihan kiva fiilis kun ei tartte stressata koulusta enää! Ei tarvii ajatella, että taas oon luultavasti unohtanu jonku tärkeän esseen, jonka deadline on seuraavana päivänä. Ei tarvii myöskään hetkeen avata koulukirjoja. Toisaalta kohta niihin on PAKKO tarttua, koska kirjotuksia karkuun ei pääse vaikka kuinka yrittäis! Kesällä täytyy siis tsempata vähän psykan ja ruotsin parissa! Mutta se on sen ajan murhe..
Eilne mulla oli vähän löysä päivä. Ei ollut koulua, joten heräilin rauhassa, ja kävin hakemassa Assin koulusta meille katsomaan vanhojen tanssi-videota. Siitä tosiaan on aikaa kun ne tanssittiin! Tai no eihän siitä kamalasti aikaa ole, mutta ihmeen nopeesti kaiken on unohtanu ;) Illemmalla oli sitten treenit. Kävin hakemassa Lenan, ja ajettiin nappulatreenejä vetämään. Suosio ei ollut suuri taaskaan (keskiviikot on huonoja päiviä!), joten ryhmä oli pieni, ja täytyihän siinä sitten itsekin osallistua ;) Jonka jälkeen vielä omat treenit.

No, jos eilinen oli löysä päivä, niin tämä päivä sen sijaan oli vauhtia täynnä! Aamulla alkoi koulu puoli 10 erilaisilla tehtävärasteilla, ihan hauskaa lukuunottamatta yhtä rastia, jossa oli tarkoitus hakea vettä reiällisiin pulloihin joesta, ja kuljettaa vesi mahdollisimman nopeasti sankoon. Tulos: Hei hei valkoiset kengät, kuivat sukat ja housut!! Rastien jälkeen käytiin syömässä ja lähdettiin juoksujalkaa bussipysäkille entressen eteen. Tulos: Myöhästyttiin bussista. Odotettiin siis seuraavaa bussia naamat punasina ja hikeä valuen. Luvassa oli siis seinäkiipeilyä (meillä oli koulussa urheilupäivä). Oon ollut kerran aikaisemmin kiipeilemässä ja olin ihan unohtanu miten hauskaa se on! Salmisaaressa on suht uusi liikuntakeskus ja ihan huippu kiipeilyseinät. Tosi  hauskaa, mutta ihan mielettömän raskasta käsille. Itse ehdin kiivetä 20m korkean seinän kahteen kertaan ylös asti, kunnes kädet oli niin hapoilla, ettei oikein tienny miten päin pitäisi olla! Ei muuta kuin pientä lepoa ja ei kun uudestaan ylös! Suosittelen ehdottomasti muillekin, jos ette aikaisemmin ole kokeilleet! Ainakin Salmisaaressa (Helsingissä Länsiväylän päässä) vaijerit olivat sellaisia, jotka oli ylhäällä kiinni, ja toinen pää kiinnitettiin siihen remmihaalareihin, mitkä sulla on päällä. Ei siis tarvita ketään varmistamaan, vaan vaijeri varmistaa sieltä ylhäältä käsin. Turvallista ja helppoa!

Tässä pari kuvaa Salmisaaren kiipeilyseinistä.