Helou!
Ai että mä olen hyvällä tuulella! Voisin varmaan juosta maratonin pelkästä energian voimasta. Tai no okei, ehken ihan, mutta ainahan sitä voi haaveilla. Olin juuri Helsingissä kisaamassa, moukari oli siis vuorossa. Kisan alku ei vaikuttanut niin lupaavalta. Saavuttiin paikall useamman muun heittäjän ollessa jo paikalla ihmetellen muutamaa asfalttikonetta ja kuormuria keskellä kenttää ja ringin ympärillä. Ilmassa leijui tuoreen asfaltin inhottava haju ja ilma oli tavallista kuumempi ringin läheisyydessä. Tulihan siinä jo mietittyä vaihtoehtoa kotiin lähdöstä, koska asfaltointi ringin ympärillä näytti olevan pahasti kesken. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin tyydyttävä vastaus. Hommat kestää vielä puoli tuntia, jonka jälkeen rinkiin pääsee heittämään. Kokemus oli tavallaan ihan mielenkiintoinen. Tuoreen asfaltin päälle levitettiin mattoja, jotten kumiset heittokenkien pohjat sulaisi jalkapohjiin kiinni ja ei kun trooppisen kuumaan asfaltin tuoksuiseen rinkiin!
No, pienten alkukankeuksien jälkeen kisa päästiin alottamaan ja kaikki sujui kuin...juuri valmistettu asfaltti? Hyvin siis. Ennätys parani taas uusiin lukemiin. Takana on siis kahdet kisat ja kaksi uutta ennätystä. Voiko sitä olla muuta kuin tyytyväinen. Taaskaan en korosta tulosta, koska potentiaalia on niin paljon parempaan. Ja mä tiedän sen itsekin! Jos jotain haluaa saavuttaa, siihen pitää uskoa. Ei riitä pelkästään se, että valmentaja uskoo ja kannustaa. Oma tahto ja usko on se number 1! Riskejä täytyy ottaa ja pettymyksiä kestää, ei pelätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti