Home sweet home

Otsikko kertoo kaiken. Kahdeksan päivän työjakso takana ja vihdoin kotona. Reilu 80 työtuntia on tehnyt tehtävänsä, ja nyt makaan voimattomana sohvalla ja katson tv:stä EM-kisoja. Onneksi ei tarvitse nyt olla töissä, muuten jäis kisat näkemättä. Ei mitään mahtavia tuloksia tähän mennessä. Ainoa huikea tulos näyttää olevan se, että olympiastadikan kentästä on onnistuttu tekemään neliön muotoinen, jonka ansiosta miesten 400m alkuerissä diskattujen määrää ei voi laskea yhden käden sormilla. Lähestulkoon kaikki ennakkosuosikit ulkona kilpailusta. Tulee mielenkiintoiset kisat.

Hetken kuluttua, kun tästä nyt tokenen, ollaan Kiran kanssa lähdössä stadikalle illaksi kisoja katsomaan (kunhan saan Kiran ensin Italiasta ja lentokoneesta pois). Toivottavasti ei vaan vettä tulisi..

Vielä vähän tarkemmin viimeisiin kahdeksaan päivään. Ensimmäinen kasi siis takana, kaksi edessä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin meni, vaikka sosiaalinen elämä yhden viikon sisällä valitettavasti rajoittuu yhden purkin sisään, ja keski-ikäisten naisten seuraan. Naureskeltiin yhden työkaverin kanssa yksi aamu, että hänen (mies, -89 syntynyt eli keski-ikäisten naisten ihannemies) täytyy käydä laivan korukaupasta hankkimassa kihlasormus. Ehkä se naisten innokas päällekäyminen hiukan rajoittuisi. Eipä käy kateeksi ;) Mutta kaiken kaikkiaan oli taas yksi hyvä ja antoisa työkeikka. Nyt hetki lomailua, ennen kuin vuorossa on uusi kahdeksan päivän risteily!

Nyt suunnaksi Stadion, pitäkää mukava päivä! Se on ainakin mun tavoite :)