Oon kauhusta kankeana. Kirjaimellisesti. Tai no en ihan, mutta melkein. Torstaista sunnuntaihin on moukarikarnevaalit Kaustisilla, ja jokainen varmasti omilla näppärillä aivoilla voi miettiä ja sormilla laskea, että auto+Espoo+Kaustinen=pitkä matka. Ei siinä mitään, tykkään kyllä istua autossa (jos on jotain mitä odottaa), ja oon siihen tottunut. Kisamatkoja nimittäin tulee kesän aikana yleensä ihan kiitettävästi. Ongelmana, tai huono sana, mutta kyseessä on kuitenkin nyt se, että joudun itse sinne ajamaan. Omilla suunnistus-taidoillani Espoosta Kaustisille. Onneksi en kuitenkaan ihan yksin lähde, sillä mun kyydillä tulee myös yksi toinen tyttö meidän seurasta. Eniten mua nyt kuitenkin jännittää se, etten oo itse koskaan ajanut kahta tuntia pidempää, Kaustisille matkaa on lähes kuusi tuntia. Toiseksi mua jännittää se, miten me löydetään perille. Onhan meillä navigaattori ja kartta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että meidän navigaattori tekee tenät liian usein aivan väärässä paikassa. Saan siis pitää peukut pystyssä sille, että rakas navigaattorimme voisi toimia edes tämän lyhyen matkan Kaustisille, edes tällä kertaa.
Matkasta tulee siis mielenkiintoinen. Tänään otin aamulla Suomen kartan, ja levitin sen keittiön pöydälle. Kamalasti pikkusia viivoja risteilemässä joka suuntiin. Ne olikin niitä teitä. En ollu koskaan ajatellut, että niitä oikeasti on niin kamalasti! Tai empä mä nyt kauhean useasti niitä teiden määrää miettinyt. Siitä se siis varmaan johtuu... Joka tapauksessa istuin pöydän ääressä useamman hetken, ja tutkin sekä Eniron että google mapsin avulla edessäni möllöttävää paperikarttaa. Hmm. Toivin tosiaan, että se navigaattori pelaa!
Jos ajoissa ehditään perille, mulla on myös torstaina kilpailut. Täytyy pitää riittävän usein taukoja, että jalat pysyy toimintakykyisinä ja silmät auki. Onneksi on jutteluseuraa, homma helpottuu huomattavsti. Laskeskelin nyt kuitenkin, että jos torstai-aamuna lähdetään klo 6.30 meidän pihasta, niin silloin meiän pitäisi olla viimeistään klo 13.30 perillä. Siihen on varattu seitsemän tuntia, Eniro näytti 5h 18min. Luottakaamme siihen! Vielä ei ole täysin varmaa millä autolla me lähdetään. Ite tykkään tosi paljon ajaa mun omaa Pandaa, mutta äiti taas haluaisi lähettää mut matkaan meijän huomattavasti isommalla Kialla. Kuulemma turvallisempi ajaa pitkiä matkoja. No, saa nähdä. Enköhän mä osaa molempia ajaa! Lohduttava tieto sinänsä...
Kuvissa nyt siis toi mun ferrari ja meidän toinen auto. Kummalla lähteä? Eikös tää mun Panda nyt oo huomattavasti komeempi yksilö? ;) Mitä sanotte? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti