Terppa kaikki!
Tänään taas yksi uusi jännä päivä takana. No ei ole! Tai ehkä vähän.. Olin kahden kaverini kanssa kirjastossa lukemassa - taas. Reilu uusi tuntia jaksettiin hienosti istua nenät kiinni kirjoissa, kunnes takana olevaan pöytään istahti viisissäkymmenissä oleva mies useiden ostoskassien ja tietokoneen kanssa. Pitkän kolistelun, ähinän ja kiroamisen tuloksena mies sai itsensä ja laukkunsa aseteltua pöydän ääreen, jonka jälkeen alkoi hervoton hohottaminen (ilmeisesti katsoi jotain hauskoja videoita tietokoneelta) useiden ihmisten tuijottaessa suut auki tuota hulvatonta ja niin kummallista näkyä. Niin tai - minä yhdessä kavereideni kanssa yritimme tuloksetta pidättää pian valloilleen purskahtanutta hihitystä kyyneleiden tulviessa silmistä. Oli pakko pakata kirjat laukkuun, ja näiden samojen ihmisten katseiden porautuessa selkiimme, poistuimme vähin äänin naurusta hytkyvin vartaloin ulos kirjastosta. Ehkä ei ihan normaali päätös lukupäivälle.
No, vaihtelu virkistää.
Hehe, hyvä pitää laseja päässä joilla ei oikeasti näe yhtään mitään muuta kuin lukea! Kävin jo kolmannen vai neljännen kerran näöntarkastuksessa, ja vieläkään ne ei saa silmistä mitattua samoja arvoja kuin edellisellä kerralla. Miten voi olla mahdollista, että vahvuudet vaihtuu joka mittauskerralla? No, onneksi noilla näkee lukea, ja sehän tällä hetkellä on tärkeintä. Niin, mä luen..
Nyt alkaa pikku hiljaa olla se hetki keväästä, kun kaikki kohtalotoverini tulevat siihen tulokseen, etteivät löydä itselleen sopivaa mekkoa lakkiaisiin, ja niin no, yllätys yllätys koko elämä on piloilla. No ei, ei nyt ihan noin. Mekkoa mulla ei vielä ole, myönnettäkööt, mutta kädet ylös kaikki joilla on jo mekko valmiina. Aivan, kaksi kättä nousi. Itselläni ei vielä ole yhtään tarkkaa käsitystä millanen mekko tulee olemaan (jos sitä koskaan edes löytyy), mutta haluaisin sen olevan täydellinen (totta kai). Tuleehan siitä kuitenkin olemaan miljoona kuvaa, joista noin yksi luultavasti on lopulta julkaisukelpoinen. Väliäkö tuolla. Olen nyt pariin otteeseen käynyt vilkaisemassa kaupan tarjontoja, jotka toistaiseksi ovat olleet aivan mitättömiä. Muutamaa mekkoa sovitin, mutta edelleen etsin sitä täydellistä. Onhan tässä vielä aikaa. Tekisi vaan jo niin mieli pukea mekko päälle, laittaa kengät jalkaan ja saada lakki vihdoin päähän. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti