Nuo kaikki on mennyt tähän mennessä moitteettomasti, joten eilen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, voittaa pelkoni selän suhteen ja astua rinkiin 2,5kg:n moukarin kanssa. Lämmittelynä pyörähtelin muutamaan otteeseen kepin ja kuntopallon kanssa, ja kun sen tunsin menevän suht hyvin, vaihdoin välineen moukariin. Ja voi vitsi kun se tuntui hyvältä! Vihdoin tehdä sitä mitä on odottanut nyt neljä kuukautta - ja vielä luvan kanssa! Tosin hyvät fiilikset loppui kuin seinään jo viiden heiton (hitaan ja kevyen) jälkeen, kun selkä alkoi hiukan ilmoittelemaan itsestään. Otin selkätuen pois, ja fiilis oli kuin jollain selkärangattomalla matelijalla. Koko kroppa tuntui oikein pettävän alta ja kipu oli taas sitä samaa tuttua mitä se oli aina ennenkin ennen tauon alkamista. No, siinä vaiheessa olikin helppo todeta, että treeni jäi siihen, ja niin luultavasti se moukarikin taas joksikin aikaa. Ei ollut selkä edelleenkään valmis tuohon rasitukseen.
Aiheeseen sopi joku heittovideo, mutta tällä hetkellä omistan niitä valehtelematta tasan kaksi, ja tämä oli niistä ehdottomasti parempi, joten tällä mennään. Joku fiksu huomauttaa heti, että oon laittanut tämän esille jo aiemminkin, ja niin olenkin, mutta laitetaan vielä uudestaan ;) Valmentajan kameralta ja koneelta löytyy varmasti tuhat muuta videota, ja tekisi niin mieli saada ne itsellekin! Ehkä joskus.
Kun selkä kävi Tammikuussa sietämättömäksi etenkin urheilun kannalta, minua fiksummat ihmiset patistivat mut lääkäriin ja hyvä niin! Lääkärin ensimmäinen, minun mielestäni huonoin ja epäonnistunein, diagnoosi ja arvio oli kaksi viikkoa täyslepoa ja kuukausi taukoa lajitreenistä. Magneettiin, ja lääkärin arvio edelleen hyvin samanlainen. Magneettikuvat luottofyssarille - tyly arvio: Taukoa lajitreenistä ainakin kolme kuukautta. No, nyt on mennyt neljä kuukautta, eikä paluu rinkiin sujunut ihan kuin Strömsössä. Mulla on muutama kaveri/tuttu, joilla on minun tapaan ollut välilevyn pullistumia useita, ja niistä kuntoutuminen on järjestäen vienyt puolesta vuodesta vuoteen.
Olo on niin epätoivoinen, kun treeneissä kuulee ja näkee, facebookista sekä blogeista lukee ihmisten treenipäivityksiä, miten kaikki menee niin hyvin ja elämä hymyilee. Kyllä mullakin muuten, mutta kun muut tekee niin mäkin haluan! Eilen päivällä vielä kaikki oli hyvin ja kipua ei ollut tuntunut enää pitkään aikaan. Nyt istun tuolilla nousten ylös kymmenen minuutin välein, koska särky vain on liian kova istumiseen. Onko mulla kohtalotovereita? Tai on, yhden ainakin tiedän.
Huomenna menen taas fyssarille, joten eiköhän me siellä taas pähkäillä mitä seuraavaksi tehdään! Jos vaikka muutama vatsa ja lonkankoukistajan venytysliike yhdistettynä käsien liikkuvuuteen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti