Delete. Miten voi olla niin hankala saada sanoja oikeaan muotoon ja julkaisukelpoiseksi? Treenikielto/pakkolepo/tauko/paussi. Eiköhän nuo neljä sanaa kerro enemmän kuin turha pitkä postaus, mitä kaikki eivät kuitenkaan jaksa lukea. Selkä ilmoitti itsestään viimeistään nyt niin hyvin, ettei vaihtoehtoja paljoakaan ollut. Arkielämä, leuan painaminen rintaan, lamauttava kipu, säteily jalkoihin, turpoaminen, vihlonta. Kaikki nuo sanat viittaavat jollain tavalla mun selkään, joka ei ota rauhoittuakseen. Nyt oli tyhmemmänkin aika tajuta, että treeni, joka joka kerta jää keskeneräiseksi rämpimiseksi kipeän selän takia, ei tuota positiivista tulosta kehittymisen kannalta. On siis parempi olla vain tekemättä mitään. Ärsytys tällä hetkellä on sen verran suuri (luultavasti tämän päivityksen maximi sanamäärä ottaisi vastaan mikäli yrittäisin sitä kuvailla, joten antaa olla), etten vaivaudu edes uimahalliin lähteä vesijuoksun merkeissä. Sitä on tullut viime vuosina harrastettua joka *******n talvi, joten odottakoot se toistaiseksi. Kyllä mä sinne vielä ehdin.
Magneettikuvat sun muut pitäisi nyt olla tilauksessa, joten kun sinne pääsen ja saan tulokset, olen jo huomattavasti pidemmällä. Oli vastaus mikä tahansa, mä en muuta halua tietää kun sen, mikä mussa on vikana? Miksi en voi suorittaa edes kuntopallotreeniä loppuun ilman, että viimeistään seuraavana päivänä joudun taas vähentämään tekemistä ohjelmastani selän sanoessa itsensä irti.
Eilen selailin netistä tietoa erityisesti alaselän rasitus-/urheiluvammoista noin neljän tunnin ajan. Kirjotin kaikenlaista ylös. Vihko alkoi nopeastä täyttymään omista tuntemuksistani selän suhteen, mukaan mahtui pikakelaus 31.12.11 lähtien tähän päivään asti (lyhyesti sanottuna olen siitä asti ollut loukkaantuneena), sekä paljon tietoa erilaisista tutkielmista ja faktoista, jotka käsittelivät selkää. Rasitusmurtumia, välilevyn pullistumia, hermosärkyjä, kramppeja... Inhottava huomata, että pystyin hyvin tunnistamaan itseni useimmista noista. Jos joku vain pystyisi poistamaan tämän paineen ja säryn ja päästäisi mut takaisin rinkiin. Mitään muuta en toivo niin paljoa kuin sitä tällä hetkellä. Mulla on jo ikävä päästä tosissani kuluttamaan mun vasta niin uusia heittokenkiä, teippaamaan sormia ja pyörimään. Pyörimään indeed. Mutta sitäkään en voi tehdä edes harjan varrella ilman, että jostain kohtaa vihlasee hyvin nopeasti. Vanhojen kuvien katsominen sattuu, mikä meni vikaan ja mitä tapahtui? Viime kesän hurja edistyminen lupaili jo melkein liikoja ajatellen ensi kesää. Mutta eipä lupaile enää. Heittoja on useamman tuhannen sijaan kertynyt varmasti alle 150 kappaletta syksyn/talven aikana, mikä on naurettavaa. Sellaisen määrän heittää kevyesti alle kahdessa viikossa kunnossa ollessaan. Joka päivä toistan ittelleni kuinka mulla on vielä melkein 6kk aikaa ennen tavoitteeksi asetettuja kesän kilpailuita. Siinähän ehtii vaikka mitä. Mutta se aikaisemmin laskemani kuusi kuukautta hupenee päivä päivältä vähemmäksi.
Selkä on ihmisen yksi tärkeimmistä ruumiin osista. Se kannattelee ihmistä koossa, ja sen rikkoutuessa et juurikaan pysty toimimaan normaalisti. Jopa niinkin arkinen asia kun sukan laittaminen jalkaan muuttuu lähes mahdottomaksi ja joudut istahtamaan pidemmäksi hetkeksi miettiessäsi kuinka saat puettua housut jalkaan. Uskokaa pois, kokeiltu on. Entäs sitten, kun koulussa huomaat kahden minuutin istumisen jälkeen, ettei sekään onnistu vaan joudut nousemaan ylös tehdäksesi pienen rundin luokkahuoneen ympäri. Kokeiltu on. Järki sanoo, että luovuta jo. Päästä irti ja lopeta. Älä tuhoa jo valmiiksi rikottua selkää enää yhtään enempää vaan anna sen olla, koska se selkeästi ei vaan enää kestä. Minä sanon, etten varmasti luovuta. Jatkan loppuun sen minkä joskus monta vuotta sitten alotin. Minähän heitän eikä kukaan estä.
Ja jos et nyt tätä lukiessasi ole urheilija, luultavasti pidät mua täysin idioottina ja senkus pidät. Oletettavasti sun on silloin yhtä vaikea ymmärtää mua, kun mun ymmärtää miten villapaita neulotaan. Eli mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti