Kirjoittaminen on nyt vähän taas päässyt jäämään, johtuuko sitten siitä stressin määrästä, mikä kaikesta vastaan taistelustakin huolimatta meinaa pukata päälle. Tunnen itteni niin voimattomaksi, kun päästän päähäni edes pienen ajatuksen kovaa lähestyvästä keväästä, joka tuo mukana niin kirjoitukset, pääsykokeet kuin erilaiset valmennuskurssitkin. Tämän hetkistä ahdistuksen määrää on kyllä vaikea pukea sanoiksi. Mikä siinä on niin vaikeaa olla sitten stressaamatta? Ottaisi nyt vaan rennosti ja antaisi virran viedä mukanaan. Kaikki hoituisi lopulta itsestään, kevyesti ja sulavasti. Mutta ei.
Ajattelemisen aihetta riittää niin koulun kuin urheilunkin parissa. Selkä se vain jatkaa huonoa kulkuaan, kipeytyy päivä päivältä hiukan lisää ja treeni treeniltä harjoitukset käyvät haasteellisemmiksi, koska selkä on entistä enemmän mielessä siitä hehkuvan kivun vuoksi. Harjoitusohjelmia täytyy muokata selälle ystävällisemmiksi ja silti jostain täytyy joka viikko antaa periksi. Kyllä, olen menossa röntgen- ja magneettikuvauksiin heti kun vaan aika sinne saadaan. Päässä pyörii erilaiset kysymykset. Entä jos kuvat eivät näytäkään minkään olevan pielessä? Entä jos mistään ei löydykään syytä jokaisen treenin jälkeen tavaksi tulleeseen alaselän turpoamiseen? Mitä sit tehdään? Tai entä jos jotain vikoja löytyykin? Murtuma, välilevyn pullistuma tms? Mitäs sit tehdään? Todetaan, että menimpäs sitten rikkomaan selkäni 19-vuotiaana ja aloitetaan pitkä ja raskas kuntoutus. Tai lopetetaan itselleni jo elämäntavaksi muodostunut harrastus. Tai vaihdetaan lajia. Tai keksitään jotain muuta. EI. Ajatus tästä kaikesta tuntuu ihan liian vaikealta, masentavalta ja haastavalta vielä. En ole vielä käynyt kuvauttamassa selkää, en sen tarkemmin tutkituttamassa. Turha siis pohtia asiaa vielä ja ahdistua vielä vähän enemmän. Täytyy antaa asioiden lipua eteen päin omaa tahtia. Mietitään sitten uudestaan kun tiedetään paremmin.
Noniin ja sitten takaisin vähän positiivisempiin asioihin. Leiri Kuortaneella oli ja meni. Hauskaa oli kuten kuuluukin, treenejä sain myös tehtyä sen etukäteen suunnitellun määrän. Mitä nyt sisältöä jouduttiin muuttelemaan reistailevan selän takia, mutta sekin osoittautui vain positiiviseksi asiaksi. Sain paljon uusia ideoita, miten huoltaa selkää ja miten tehdä harjoitteita, jotka edesauttavat selän vahvistamista sekä ylipäänsä ideoita uusista liikkeistä, mitkä on mahdollista tehdä silloin, kun selkä ei muuta kestä. Paljon uusia juttuja kuminauhalla (Täytyy sanoa, että ihan törkeen raskasta ja tehokasta! Miksköhän en oo aikaisemmin tajunnut?!) sekä erilaisia koordinaatio-harjoitteita jotka olivat samalla haastavia ja monipuolisia sekä hauskoja ja mielenkiintoisia. Innolla odotan sitä päivää kun saan itseni raahattua Intersportiin ostamaan sitä tietynlaista kuminauhaa ja pääsen aloittamaan treenit sen kanssa. Uskallan väittää, että meistä lyhyen ajan kuluessa tulee toistemme parhaat kaverit treenien merkeissä.
Juuri nyt arki on yhtä hullunmyllyä. Olin jo melkein ehtinyt tyydyttäytyä ajatukseen, että koulussa ei tässä jaksossa ole paljoakaan tehtävää ja kirjoituksiinkin on vielä rutkasti aikaa. Kalenterini on kuitenkin ehdottomasti ajatuksiani vastaan. Se on täyttänyt itsensä eri aineiden deadlineilla ja preleillä, koviikoilla ja sanakokeilla, tenteillä ja kirjoituksiin lukemisella. Eilen taistelin matikan kotona tehtävän prelin kanssa, tänään oli vuorossa englannin aine ja saksan kotikuuntelu, huomenna jatkan taistoa matikan kanssa sekä taion jostain äidinkielen vastaustekstin. Helppoa kuin Helsingin Sanomien ristikon ratkaiseminen. Eli, niin...
Jospa nyt päästäisin teidät tuskistanne,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti