"First, you think the worst is a broken heart. What's gonna kill you is the second part"

Hei vaan kaikille ja pahoittelut taas super huonosta päivittelyintoudestani. Mitään vaan ei ole tapahtunut tai sitten kaikkea on tapahtunut aivan liikaa etten taaskaan ole "ehtinyt" kirjoitella. Ja pah, aikaa kyllä olisi mutta juttua vaan ei tule. Kateellisena luen muiden blogeja - miten kaikilla on niin paljon sanottavaa? Ja kuvattavaa? Turha edes yrittää piiloutua sen taakse, että hei mullahan ei ole kameraa jolla kuvata! On sekin itse asiassa totta, mutta ainahan puhelimella voisi ottaa vähemmän laadukkaita kamalia otoksia. Yleensä ihmisillä vaan on jokin "aihe" tai teema, josta he sitten keksivät kirjotettavaa. On treeniblogeja, nuoria äitejä, muotia, valokuvia jne. Mitäköhän mä sanoisin mun omasta sotkukasasta? Viime aikoina se on tainnut olla enemmän valitusblogi selästä (odottakaa vaan, se on myös tän kirjoituksen aihe kunhan sinne asti päästään ;)), mutta myös kasa kaikkea turhaa väkisin keksittyä selostusta mun elämästä - viikoista, päivistä, tunneista, minuuteista ja sekunneista. Nyt mä ryhdistäydyn!

Kunnes heti perään muistan, että kohta on kirjoitukset ja ahdistus palaa kaksi kertaa suurempana. Voi olla, että mun todellinen ryhdistäytyminen koetaan vasta joskus keväällä, kun kaikki lukeminen, kirjoitukset ja pääsykokeet on ohi. Saa nähdä! Itselläni enää neljä koulupäivää lukiota jäljellä + koeviikko! Hullu juttu. Huhu.

Jos nyt jotain pientä viime päivistä kehitetään, niin siihen on kuulunut erilaisia luentoja/infoja jatko-opiskelupaikoista, kahvittelua ja shoppailua kaverin kanssa, elokuvan katselua ja juttelua hyvän ystävän kanssa, löhöämistä tietokoneen ääressä ja sängyssä, salibandypelejä, uudet hiukset, ahdistusta tulevasta, lukemista, läksyjä, uusivanha talvitakki, pitkiä keskusteluja kavereiden kanssa, treenikielto (kyllä, siihen ihan oma juttu), musiikin kuuntelua jne. Hirveästihän niitä tehtyjä juttuja taas kertyi! Ei se mun elämä ollutkaan niin sisällötöntä kun sen ajattelin olevan, heh. 

Nyt kun ei treeneihinkään ole menemistä, niin taidampa kaivaa läksykirjat esille ja ryhtyä rustaamaan lähes mahdottomaksi osoittautunutta vastaustekstiäni numero kolme. Mukavaa viikkoa kaikille!