Getting better

Heippa kaikki! Kirjoitettuani tämän tekstin mun oli pakko palata tänne alkuun varoittamaan, että luvassa pitkä treenipostaus. Jos ei kiinnosta, älä lue. Jos taas treenit kiinnostaa, niin lue ihmeessä :) Tässä treenipäiväkirjaa kirjottaessa tulin ajatelleeksi, etten taas vähään aikaan ole kirjottanut mitään kunnollista treenien suhteen. Aina silloin tällöin jotain pientä. Nyt korjaan asian, tai no katotaan mitä syntyy. Ostin uuden treenipäiväkirjan tälle harjoituskaudelle, pienen motivaatioekstran lisäksi myös sen takia, että on paljon helpompi myöhemmin lukea mitä on milläkin kaudella tehnyt, kun kaikki löytyy eri vihoista. (heh, kunhan ne kaikki onnistuisi pitämään tallessa)

Tämä treenikausi 2012-2013 alkoi mun osalta viikolla 40, eli oon kunnolla ehtinyt treenaamaan nyt 4,5 viikkoa. Tosi lyhyen aikaa?! Tuntuu, että olisin jo ikuisuuden tehnyt. No, eipä siis ole vielä mitään syytä huolestua alhaisista painoista puntilla, ja huonosta lihaskunnosta, joka tuli todettua kuntopiirissä viime perjantaina. Vaikka treeniä onkin nyt tehty jo päälle kuukausi, ei mulla ole alla vielä yhtään kokonaista viikkoa, jolloin olisin treenit suorittanut puhtaasti kotoa käsin. Joko olen ollut leirillä tai töissä. Nyt asiaan pitäisi tulla muutos kun tämän viikon olen kokonaan kotona!
Jos nyt lyhyesti käyn läpi viimeistä kuukautta, on mulla ohjelmassa ollut pelkästään peruskuntoa, pitkiä sarjoja ja hitaita toistoja. Puntilla painotkin ovat olleet vielä aika kevyitä - vasta eilen niitä ensimmäisen kerran nostettiin vähän enemmän. Ja hetihän sen sai tuntumaan! Puuskutusta ja nieltyjä kirosanoja, kun viimeiset toistot nousevat juuri ja juuri. Välillä treenit voi olla kaukana hauskasta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yleisurheilu olisi kamalaa ja tyhmää ja turhaa ja tylsää. Päin vastoin. Jos treeneissä aina liikkuu pelkällä mukavuusalueella, painot nousee kevyesti ja ilme on aina yhtä hymyä, on turha odottaa minkäänlaista kehittymistä ensi kaudelle.
Tällä hetkellä ohjelmasta löytyy mäkivetoja, juoksu-, moni- ja tasaloikkia, punttia, aitakävelyitä ja vetoja. Kuntopallon otin kunnolla mukaan nyt erityisesti selän takia, ja olenkin alkanut heittää aina 2x20+40 heittoa sivukiertoja seinään ennen muuta varsinaista treeniä, mikäli kuntopalloja vaan on saatavilla. Näin pyrin pitämään selän kunnossa (tietenkin muun keskivartalotreenin lisäksi) ja erityisesti ns. väärin päin heitetyt heitot (moukarissa se "väärä" heittosuunta) on tärkeitä, jottei lihaksistosta tulisi liian yksipuolista. Heittotreenejä en vielä ole aloittanut, asia toisaalta korjaantuu huomenna, kun muun treenin lisäksi aloitan kevyesti heittämään n. puolen tunnin ajan, jotta pyörimisestä tulisi taas rutiinin omaista. Pitääpä ottaa ohjelmaan mukaan "väärinpäin" heitot myös moukarilla..

Takaisin tähän viikkoon. Maanantaina oli vuorossa mäkivetoja ja -loikkia. Treenit aloitettiin jo puoli 6, mutta oli jännä huomata, että silti ulkona oli jo aivan pilkkopimeää. Ja todella kylmä. Onneksi pururadankin varteen on pystytetty katulamppuja, muuten olisi luultavasti löytänyt itsensä jostain ojanpohjalta tai muualta metsästä. Taitaa pikkuhiljaa olla syksyn viimeisiä ulkotreenejä, vaikka toisaalta näitä peruskuntotreenejä on valehtelematta ihan mukava tehdä ulkona! Tiistaina tein puntin, joka nyt oli pikkuisen erilainen mitä tähän mennessä. Tuli tehtyä syksyn ensimmäiset oikeasti syvät etukyykyt, ihanaa. Polttaa, vielä ihanempaa. Kaiken kaikkiaan itse treeni oli tuskainen ja kamala. Pitkiä sarjoja, "kovia" painoja ja vihoviimeisiä rutistuksia. Kun vihdoin treenin jälkeen pääsin autoon istumaan oli fiilis ihana. Ei sen takia että treeni oli ohi, vaan siksi, että olin saanut sen hyvin suoritettua. Ei kaiken aina kuulukkaan silloin tehdessä olla hauskaa, vasta sen jälkeen ;) No joo. Tänäänhän sitä alkaa pikku hiljaa huomaamaan, että eilisellä treenillä on tosiaan ollut jotain vaikutusta. Reidet, pakarat ja keskivartalo on aivan jumissa. Luultavasti en nouse tästä tulista enää ylös, kun olen tämän tekstin saanut päätökseen. Edes tämän päivän loikkatreeni ulkona ei näyttänyt avaavan jumissa olevia lihaksia, päinvastoin. Huominen tulee olemaan täyttä tuskaa. Lihaskipu - sitä tunnetta mä rakastan. Ja tuo ei ollut sitten sarkasmia!

Kyllä se kunto sieltä pikkuhiljaa! Viime viikolla oli syke korkeimmillaan 185 saman kyseisen treenin jälkeen ;)

Äsken muuten kirjottaessani ylös tän päivän treeniä, etsin käsiini viime kauden treenipäiväkirjan. Palasin ajassa taaksepäin viime vuoden lokakuun loppuun/marraskuun alkuun. Vertasin sillon tehtyjä punttitreenejä/painoja tähän vuoteen. Tänä vuonna olen järjestäen liikkeessä kuin liikkeessä tehnyt sarjoja jopa 10kg painavemmilla painoilla, kun viime vuonna samaan aikaan! Tuntuu niin hyvältä, kun huomaa kehittyneensä, vaikka kaikissa treeneissä ei siltä tuntuisikaan. On se kuitenkin ihan eri asia tekeekö sitä jotain liikettä 10 toistoa 40kg vai 50kg painoilla. Kyllä tästä kaudesta vielä hyvä tulee.

Mumin

Muumidisko! Siellä mä frööbelin palikoiden ja muumihumpan tahtiin tanssahtelin. Ja joo, kuuma tuli!

Hyvin menee! 

Heh, tässä mun työvaatteet. Tykkäsin kyllä ehkä enemmän niistä tarjoilijan työvaatteista..

Kidz Club!

Myös tämä jättikaulahuivi on samalta kirpparilta! H&M alunperin, nyt vain 20kr eli n. 2€!

Villakangastakki kirpparilta - 10€!

Heippa taas pitkästä aikaa! Kuten aiemmin kerroin, olin taas yhden matkan töissä, siitä johtuu tämä lyhyt tauko. Lauantaina siis lähdin elämäni ensimmäiselle matkalle muumipeikkona. Jännitti ihan törkeesti eikä mulla ollut hajuakaan mitä mun työhön kuului, mutta se selvisi nopeasti laivalla, eikä se loppu peleissä niin kamalaa ollutkaan. Työkaverit oli tosi mukavia, mikä myös helpotti oppimista. Kiitos Lotta, Tino ja Tero, mulla oli tosi hauska viikonloppu!

En kyllä tiiä mitään niin kuumaa työtä kun muumipeikkona olo! Asussa ollessa (mikä yleensä oli aina n. 15-30min kerrallaan) tuli varmasti hikoiltua enemmän kun missään treeneissä yhteensä, eikä näkömahdollisuudetkaan ollut mistään parhaasta päästä. Joko näit suoraan alaspäin tai ylöspäin. Yritä nyt sitten siinä olla teilaamatta niitä polvipituisia pikkulapsia.. Tuli koettua niin aamujumpat, muumidiskot kuin muumipeikon iltahalitkin.

Sunnuntaina käytiin pikkumyyn eli Lotan kanssa shoppailemassa Tukholman jättikirppiksellä Myrornassa, joka on siis aivan valtava! Yksi kerros huonekaluja, yksi kirjoja ja astioita ja yksi pelkästään vaatteita. Itselleni löysin uuden talvitakin, ja lapusta tarkastettuani se tosiaan on ihan aito villakangastakki! Tosi hyväkuntoinen eikä varmasti ole paljoa käytetty. Vain 105 kruunua, mikä siis on kymmenen euron luokkaa! Hei tosta takista olisin kaupasta ostettuna maksanut varmasti melkein satasen. Tonne kirppikselle on ihan pakko päästä uudelleen vähän paremmalla ajalla! Lotalle tarttui mukaan kokonainen nojatuoli, jonka saaminen laivaan kaikkien työmaiden (hiekkakasoineen ja aitoineen) läpi olikin sitten vähän isompi projekti... Mutta joka tapauksessa jos Tukholmaan ootte menossa ja yhtään olisi ylimääräistä aikaa niin käykää ihmeessä tuolla! Myrorna nimeltään ja löydät sen täältä. Siellä oli vaikka mitä käyttökelpoista hyväkuntoista tosi halpaan hintaan.

Pizza, suklaakakku, karkki, työ muumipeikkona = paha olo ja unettomuus

Noniin. Kuten kuvista saattaa jo jotain päätellä, on mulla ja Lenalla ollut tänään leffailta. Ennen sitä olin kuitenkin treenaamassa, ja kovan sählingin jälkeen pääyin kuntopiiriin. Se, jos mikä treeni oli itsetuntoa laskeva! 20 liikettä, pari rundia, 45s tehoja, 15s taukoa. En arvannukaan miten huonossa kunnossa mä oikeesti olen! Tai miten huonossa kunnossa mun lihakset on. Samalla kun itse puuskuttaen yritti tehdä näyttäviä luisteluhyppyjä tai könytä itsensä istuma-asentoon sivuttaisissa vatsalihaksissa, täytyi todeta, että moni mummo teki liikkeitä paljon vauhdikkaammin ja paremmalla temmolla! Niin sitä vaan yhden tunnin aikana voi todeta, että kunto on kaukana siitä kaivatusta. Just joo. No ei mutta vaikka itseluottamus kunnon suhteen romahti vahvasti miinuksen puolelle, täytyy silti olla tyytyväinen päivän panokseen! Kerrankin tsemppasin itseni jossain niinkin "turhassa" tilanteessa kuin lihaskuntopiirissä niin, etten antanut mummoille periksi vaan painoin loppuun asti! Ja joo, viimeisten askelkyykkyhyppyjen jälkeen reisiä poltti niin vietävästi, etten muista koska olisin oikeesti rääkännyt reisiä sillä tahdilla!

Ja koska kuntopiiri tosiaan oli niin tappava, oli mun totta kai palkittava itseni leffaillalla Lenan kanssa, hehe! Tomerana marssin kirkkaan punaisena hikeä valuvana videovuokraamoon, jossa Lenan kanssa (tai siis minä, heh) valittiin elokuvaksi The Vow. Tositapahtumiin perustuva romanttinen komedia. Hyvä ettei itku päässyt aina silloin tällöin, mutta vaikka leffa mun mielestä olikin tosi hyvä, tultiin Lenan kanssa silti siihen tulokseen, ettei loppu ollut täysin meidän mieleinen! Mies oli oikea, mutta silti se ikään kuin loppui kesken.. Loppuahdistusta lisäsi se, että pizzojen, suklaakakun ja karkkien jälkeen olo oli... No, jotain sellaista mitä sen ei pitäisi olla! Ja mitkä vatsakrampit! Heh joo, taisi mennä päivän treenikin vähän hukkaan.. Noo, pitänee jossain vaiheessa treenata vähän ekstrapaljon! Ja ainakin tällä hetkellä mulla on sellanen fiilis, etten vähään aikaan tuu karkkiin tai suklaakakkuun koskemaan! Huhu.

Ja jottei tästä romaanista vaan tulisi liian lyhyttä, niin loppuun vielä se ns. loppuhuipennus! :P Sain tänään tiedon, että mun on huomenna lähdettävä (saan lähteä!!) laivalle tekemään tuurauskeikan leikkitätinä, kun on tullut sairastapaus. Mun duuni laivalla ei siis tällä kertaa ole tarjoilijana ravintolassa, vaan kerrankin mun työasu hameen ja kauluspaidan sijasta on muumipeikon asu! Haha, jännittää ihan törkeesti! En tuu varmaan nukkumaan seuraavana yönä ollenkaan (siksi mä kirjotankin tätä päivitystä puoli 1 yöllä!). Samalla oon tietenkin ihan overexcited! Apua. Mitenköhän tääkin tulee menemään? No, eihän siellä ole kuin useempi sata innokasta lasta, jotka innosta piukeina odottavat tapaavansa muumipeikon! hehe... Ja hei, pääsen mä muumidiskoonkin! Kunnon jorausta luvassa siis ;) Siitä lisää ensi viikon alussa, kun palaan taas normaaliin arkeen!

Hyvää yötä ja hyvää viikonloppua kaikille!

241012

Noniin. Ja paluu karuun arkeen on taas treenin osilta tapahtunut. Tai oikeestaan se tapahtui jo eilen, mutta kuitenkin. Paluu arkeen siis leirin jälkeen. Eilen olin kiropraktikon luona Helsingissä selkäni kanssa. Täytyy muuten sanoa, että hyi mä vihaan ajaa Helsingissä päivällä! Tai oikeestaan mä vihaan parkkeerata sinne päivällä. Okei, kyllä mä vihaan ajaakin. Autoja tuli sieltä täältä ja tuolta, ja vaikka itse osaa kuinka ajaa, ei se tarkoita sitä, että kaikki muut osaa ajaa. Koko ajan saa olla ekstravalppaana, kun autot yhtäkkiä vaihtaa kaistaa keskellä risteystä ilman vilkkua ja muuta liikennesääntöjen mukaista.. Myöskään taskuparkkeeraus ahtailla, vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla ei kuulu mun suosikkeihin. Onneksi mun auto kuitenkin on niin pieni, että sillä mahtuu ketterästi minne vaan, vaikka sattuisikin omaamaan asteen kehnommat (tasku)parkkeeraustaidot. Hehe. (ja joojoo, bussillakin pääsee, mutta ajan kanssa oli sen verran tiukkaa, että auto oli oikeastaan ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa! = puolustuspuhe)

Mutta takaisin aiheeseen. Tänään jostain syystä kukaan muu ei päässyt yhteisiin treeneihin, joten mullekin jäi omalle vastuulle illan treenit. Tarkoituksena oli, että olisin päässyt liikkeelle vielä valoisalla, mutta yhtäkkiä ulkona olikin niin pimeää ettei eteensä nähnyt! Heh, talvi tosiaan on tulossa.. Toisaalta oli kuitenkin ihanaa lähteä yksin treenaamaan pelkkien katulamppujen valaistukseen. Paikaksi valikoitui todella epätasainen lehtiin peittynyt hiekkatie, mutta minkäs teet kun täältä päin ei pahemmin enää nykyään hiekkateitä löydy. Pururadalle en viitsinyt lähteä, koska siellä sopivasta valaistuksesta ei aina voi olla ihan takuuvarma. Pilkkopimeässä kun en yksin treenaa, se on varma!

Päivän saldoksi kertyi alkuverryttelylenkin lisäksi muutama sarja loikkia ja vähän vetoja. Tosi fresh fiilis nyt näin jälkeen päin! Sykemittari paukutteli parhaimmillaan 185 (heh joo, tein tosiaan vaan niitä loikkia = missä mun kunto?) ja kirkkaana punottava naama keräsi kummaksuneita katseita niiltä harvoilta ohikulkijoilta, jotka olivat erehtyneet kahdeksalta illalla Kauniasten syrjäseudulle kävelylle.

Taas oli tosi kiva kirjottaa päivän treeni treenipäiväkirjaan, kun negatiivisten kommenttien tilalle sai laittaa paljon positiivisia mietteitä! Hmm, tähänhän vois melkein tottua.

Kouluunkaan ei kuulu mitään ihmeellistä. Tänään taas alkoi koulu tavallista pidemmän syysloman jälkeen, eikä tunteja tälle päivälle kertynyt kuin yksi matematiikan tunti. Jännää että jopa minä voin tylsistyä matikan tunnilla, kun käydään mukamas liian helppoja tehtäviä. No, kaitpa sitä voi jotkut tehtävät helpoiksi kokea, vaikkei mikään matikkanero olekaan. Tunnollisena oppilaana jäin tunniksi koululle odottamaan, että Hanken-vierailijat tulisivat meille esittelemään kouluaan. Johtuen esittelijöiden huonosta suomenkielentaidosta, ja halukkuudestamme kuunnella esitys ruotsiksi, istuimme siis tunnin kuuntelemassa Hankenista, ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta esitelmää ruotsiksi. Hyvinhän se totta kai meni niin kauan, kunnes mukavanoloinen "Hanken-poika" (hehe, siis miespuolinen esittelijä/opiskelija Hankenista) muuttui vähemmän mukavaksi "pakottaessaan" minun kertomaan tulevaisuudensuunnitelmistani, totta kai ruotsiksi. Sekin meni hyvin niin kauan, kunnes tulin kohtaan, jossa tajusin kertoneeni ties mitä opettajanhaaveistani, vaikka kyse oli kauppakorkeasta. No, ainakin poika nyökkäili innokkaana loistavalle vastaukselleni. Ei mutta ihan tosissaan, jos olisin kiinnostunut kauppakorkeasta, olisi Hanken luultavasti yksi varteenotettava vaihtoehto, vaikka se ruotsiksi onkin! Sen verran suuri on halu oppia ruotsia entistäkin paremmin.

Ja joo, nyt tuli taas kirjoitettua romaani, jota luultavasti yksikään ei ole tunnollisesti jaksanut loppuun asti lukea, mutta menkööt se sen piikkiin, etten taas pitästä aikaa ole mitään kirjoitellut! Nyt hyvää yötä ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!

SFI 100 år

Heippa taas pitkästä aikaa! Eilen olin niin kuollut ja väsynyt leiriltä tullessa, etten jaksanut edes muistella blogia puhumattakaan kirjottamisesta, joten pahoittelut ettette päässeet eilen lukemaan mitään mun aina niin huippuhauskoja juttuja.
Heh, itse asiassa olin jo äsken kirjoittanut megastoorin viikonlopun leiristä, jota en edes itse tajunnut kun luin sitä uudestaan. Joten aloitetaanpa alusta. Pahoittelut myös siitä, etten taaskaan ole kuvannut mitään! Unohdin. Leiri oli kuitenkin hyvä, lukuun ottamatta sitä, että mun selkä kränäsi taas oikeastaan koko leirin ajan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan estänyt pahemmin treenaamista, mutta huolestuttaahan se silti, kun se ei kestä sitä mitä mun kuuluisi tehdä, eli heittää moukaria. Innostuin perjantaina testien jälkeen heittämään muutamia heittosarjoja, ja lauantai-aamuna mulla oli tekniikkatreeni, jossa heittoja kertyi n. 40-50. Koko viikonlopulle n. 60 heittoa, 4kg moukarilla joissa tehot oli jotain 50-80% luokkaa. Ei kestänyt. Selkä osoitti krampin merkkejä jo perjantai-iltana, ja lauantaina turvotus oli jo aika voimakasta. Hmm, nyt on taas miettimisen paikka, miten saan selän kestämään normaalia harjoittelua. Harjoituskuviot näyttää kyllä muutenkin olevan niin sekaisin, että eipä yksi lisämiettiminen asiaa pahemmaksi enää voi tehdä.
Asiaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, leiri oli huolimatta selkäongelmista onnistunut ja hauska. SFI:n 100-vuotias juhlan kunniaksi meillä oli lauantai-iltana juhla, johon oli kutsun mukaan myös pukupakko. Näin ollen jokaisella urheilijalla tuli olla juhlavaatteet mukana, mikä teki pakkauksestakin hauskaa. Harvemmin sitä treenileirille pakkaa korkokenkiä ja mekkoa mukaan... Juhla itsessään oli tosi kiva! Illallinen, ohjelmaa, jutustelua hyvässä seurassa ja lopuksi vielä tanssit livebändin soittaessa musiikkia. Mukava ilta toisin sanoen. Harvemmin sitä tulee myöskään tanssittua valssia, rock'n rollia, vähän hitaita ym saman illan aikana. Ja missäköhän sellaisia tulee yleensä edes tanssittua? Ei ainakaan, jos tulee lähdettyä ulos tarkoituksena päästä tanssimaan. No mutta, vaihtelu virkistää ja hauskaa oli! Viimeinen tanssi tuli tanssittua klo 24, jonka jälkeen oli aika kömpiä sänkyyn ennen leirin viimeistä treeniä. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan!

Heh, koska mulla ei ole viikonlopulta yhtään kuvaa näytettävänä (tylsä minä), niin tässä teille yksi esimerkkikappale, jonka tahtiin tuli tanssittua varmaan yksi illan kovimpia tansseja :P Ja uskokaa tai älkää mutta tällöin oli myös tanssilattia täysimmillään! Ja kyllä, 16-25 vuotiaita nuoria :D

Siivouspäivä

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut kuvien laadusta, en tiiä mitä niille tapahtu. Mun kännykässä ne näytti vielä ihan siedettäviltä. Mutta nojoo. Tänään mulla on ollut suursiivouspäivä. Oon järjestellyt tavaroita ja siivonnut kotona ja vaikka mitä sillä välin, kun toinen pikkuveljistä on tiivisti viettänyt päivän eristyksissä huoneessaan (lukuun ottamatta niitä lukuisia hetkiä jääkaapin ja pakastimen ovea availlen epätoivoisesti etsiessään itselleen ruokaa uudestaan ja uudestaan) ja toinen viettänyt koko päivän kavereidensa kanssa, hekin linnoittautuneina suljettujen ovien takana. Itse reippaana ja innoissani aloitin jo heti aamutuimaan, siivosin, imuroin, järjestin tavaroita, pesin vessat, pesin pari koneellista pyykkiä jne. Huhu, melkein voisin jo muuttaa omaan asuntoon ilman, että joutuisin soittamaan äidin ja isin apuun jo heti ensimmäisen viikon jälkeen. Jännä miten tollasissa asioissa saa ajan kulumaan ihan ketterästi. Ensin kello oli 10 ja yhtäkkiä se näytti jo puoli 5, ja piti alkaa valmistautua illan treeneihin. Niin no, jos ei tiedä mitä tehdä ja aika pitäisi saada kulumaan, niin tarttukaapa imurin varteen. Kyllä se aika kuluu!

Hehe. Mun mielestä noi kuvat tuolla ylhäällä on niin ihania. Vasemmalla on isi pienenä ja nuo kaksi muuta otosta on Miikasta ja musta joskus vuonna nakki ja muusi. Nyt kun kerrankin sai kunnolla siivottua, niin piti muutama kuvakin laittaa jonnekin näkyvämmälle paikalle, kun hierontapöydän päälle puoliksi pyyheliinan alle peittyneinä.

Hehe. En kyllä tiedä, millon meijän koti on näyttänyt niin siistiltä kun se nyt paikoitellen näyttää. (Hyvä minä - *aaltoja*) Tai oikeastaan kaikki muu tästä talosta on siivottu paitsi mun huone. Heh, miksi se on aina niin, että muualla on kyllä kiva siivota, mutta sitten kun pitäisi siirtyä omaan huoneeseen, niin yhtäkkiä sitä tekemistä alkaa kummasti löytyä jostain muualta.. 

Nojoo mutta nyt tuo mun laukku näyttää jotenkin pelottavan tyhjältä tossa lattialla. En ymmärrä miten pakkaaminen voi olla näin vaikeeta. Enhän mä enää edes muista mitä leirille kuuluu ottaa mukaan :D Ehkä mä vaan alan heittelemään vaatteita tonne laukkuun, ja siinä vaiheessa kun reunojen yli alkaa pursuilemaan ylimääräistä, eikä vetoketju enää mene kiinni, niin voin tyytyväisin mielin todeta olevani valmis. Helpommin sanottu kuin tehty! Huomenna siis kohti Kuortanetta (Jee!) istuen autossa reilu neljä tuntia (vähemmän jee...). Nyt jo etukäteisvaroituksena, etten viikonlopun aikana tule mitään tänne kirjottelemaan, mutta heti ensi viikon alussa saatte taas uusia postauksia, lupaan!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Ollaan parempia yhdessä kuin erikseen

Tänään alkoi taas jo kauan odotettu syysloma. Muutama päivä taukoa koulusta, ja voi ajatuksetkin keskittää aivan jonnekin muualle. Kirjotusten jälkeen ei toisaalta koulussakaan ollut mitään kamalan hektistä, mutta loma on aina loma ja siitä tulee nauttia! No, mä nautin mun lomasta Kuortaneella treenileirillä.. Mikäs siinä! Innolla ootan, oon ihan excited! Pitkästä aikaa pääsen taas heittämään, näkemään kavereita, jotka asuvat kauempana sekä treenaamaan kovaa! Toivottavasti saisin myös mun uuden treeniohjelman. Mielenkiinnolla ootan, eroaako sen paljonkin aikaisemmista. Tätä ohjelmaa kun voi kutsua moukarinheittäjän treeniohjelmaksi ;)

Tänään olin kuitenkin Annikan kanssa vaahtokarkkikaakaolla kahvilla ja salaatilla. On ihanaa, että on sellasia ystäviä, joita nähdessä tuntuu siltä, että olisi vasta eilen nähnyt vaikka aikaa olisikin taas hetki vierähtänyt. Ystäviä, joille aina ensimmäisenä haluaa kertoa kaikki uutiset, vaikka asia olisikin vain uusien urheilusukkien ostaminen. Ystäviä, joita ilman elämästä puuttuisi suuri pala, jota kukaan muu ei voi paikata. Ystäviä, joista ei koskaan päästetä irti.

Oli taas ihana parin tunnin ajan vaan istuskella vaahtokarkkikaakaon kahvin äärellä, ja puhua pölpöttää asioista, joista ehkä kukaan muu ei ymmärrä yhtään mitään, tai joista muuten vaan ei ole taas hetkeen tullut juteltua. Syntyipä jopa taas toteuttamisen arvoisia ideoita!

Mukavaa syyslomaa kaikille, joille sellainen on suotu!

Back in business

Onkohan tää oikeestaan edes mikään yllätys että oon ruoista kuvannut pelkästään jälkiruoat? Hehe. Mun kaksi ehdotonta suosikkia. Lasten ja aikuisten jälkiruokapöydät. Toisaalta oon hyvin pitänyt itteni kurissa, enkä pahemmin niistä mitään napsi. Vielä kolmas suosikki on lasten lämpimät ruoat. Lihapullia, minihamppareita, nakkeja, lettuja.. namnam. Oikea terveyspommi!

Tein heti kymmenessä minuutissa hyttiin saapumisen jälkeen oloni kotoisaksi. Eipä siellä lopulta enää oikeen kunnolla mahtunut kävelemään kolhimatta varpaitaan.. Mutta hei. Mulla oli ikkuna!

Tosiaan toivon, että tää hytti oli jonkun naistyöntekijän jäljiltä.. Kyseinen kuva oli aivan sängyn vieressä tyynyn kohdalla. Päivän ensimmäinen katse osui suoraan tähän varsinaiseen komistukseen. Myös pikkuinen possu, härkä ja enkeli piristi mukavasti hytin ilmapiiriä. (aijoo ja yksi kappale raamattuja, kolme ikonia ja kaksi puuristiä. Mahtanut olla harras tyyppi!)

Laadukas 50 tuuman taulutelevisioni. Hyvin toimi, ei valittamista!

Oli mulla kahvinkeitinkin! Ja suodatinpusseja. Harmiksi kahvipannu ja -purut puuttuivat. Kyllä jäi hyttikahvit juomatta!

Haha. Tän laadukkaan kuvan tarkoitus on esitellä mun uusi villapaita jonka ostin laivalta! Niin mukava ja pehmeä. Ja kivannäköinen. (ehkei nyt ihan kuvasta tuu parhaat puolet esille) Siinä toi lanka on aika jännää, ei oo kokonaan valkoinen, vaan siinä on sellasia mustia ja vihreitä "pilkkuja" aina välillä. Ne näkee tarkemmin läheltä. (toi kortti, joka mulla roikkuu tossa vyöllä on henkilökunnan id-kortti, jota on pidettävä kun kulkee siviilivaatteissa henkilökunnan tiloissa. Ei siis mikään uusi muotivillitys!)

Ja ei kun shoppailemaan! Tässä oon kyllä itse asiassa jo tulossa takasin laivalle. Odotin metroa, kun kerta sain ihan ilmaisen lipunkin mukavalta ruotsalaiselta herrasmieheltä!

Saapaskausi on alkanut! Yritin Ruotsista metsästää sellasia lyhyitä saappaita, jossa vartta on vain vähän nilkan yläpuolelle. En onnistunu löytämään vielä hyviä. Tai parit hyvät löyty mutta hinta oli semmonen, ettei mun budjetti enää siinä vaiheessa oikein antanut periksi!

Ja pirteänä aamulla kello 7 lähdössä töihin!

Nojoo mutta tässä nyt teille tää mun lupaamani "kuvakooste" mun työpassista. Oikeesti mun oli tarkotus yrittää oikeesti kuvata vähän enemmän ja paremmin, mutta unohdin sen kokonaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että taas oli ihan mahtavaa! Tykkään niin tosi paljon tosta mun hommasta laivalla, että olisi niin tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa ja vielä kun oikeen pyydettiin. Koulu ja leirit ei nyt kuitenkaan anna periksi just tällä hetkellä, joten täytyy nyt vaan odottaa sinne joululomaan asti. Oon jopa miettinyt, että tekisin joulunkin töitä. Alan vakaasti kallistua sille kannalle. Taas oli töissä paljon vanhoja tuttuja kesältä ja heti laivalle mennessä tuntui jo siltä, ettei edellisestä työpassista olisi kuin pari päivää parin kuukauden sijasta!

On muuten tullut puheeksi nyt kuluneen kesän aikana joidenkin työkavereiden kanssa mahdollisuudesta työskennellä Cristina Cruisesilla, joka on suomalainen varustamo, ja laivan työntekijät ovat suomalaisia. Laiva risteilee välimerellä, ja kiertelee myös Atlantilla jne. Nyt oli taas laivalla yksi tyttö samaan aikaan mun kanssa, joka oli vajaa kuukausi sitten ollut kyseisellä varustamolla töissä 7 viikkoa, ja on nyt uudestaan lähdössä marraskuun alussa. Myös yksi tuttu kesältä oli juuri nyt siellä työharjoittelussa. Nyt oon itsekkin sulatellut mahdollisuutta hakea paikkaa ja lähteä kokeilemaan joskus kevään kirjoitusten jälkeen. Kuulostaa kyllä niin hyvältä mahdollisuudelta ja työkokemuksenakin varmasti kallisarvoinen! Saa nähdä. Alla linkki Cristina Cruises-varustamon sivuille.

http://www.kristinacruises.com/

Kyllä Ruotsissa osataan

"Du är så himla snygg! Du behöver inte betala." ja päälle vielä levein näkemäni hymy. Kyllä Ruotsissa osataan. Kävin Karlaplanilla shoppailemassa, ja laiska kun olin, päätin laiskotella vielä vähän enemmän ja tulla metrolla takaisin, hehe. Lainkuuliaisena asetuin lippujonoon, kunnes vuoron osuessa kohdalleni kassalla seisoikin nuori herrasmies, joka tarjosi mulle ilmaisen matkan! Mukavaahan tuollainen, mutta kyllä vähän hävetti, kun kuulin takana olleen naisen ihmettelevän, miksei hänkin saa ilmaista matkaa..
Tällaista siis täällä Ruotsin puolella. Miksei Suomessakin?! Vaikkei nyt ihan ilmaista metrolippua tai lounasta, mutta ainakin leveä hymy piristää jo monen päivää.

Täällä laivalla muuten kaikki hyvin! Eilen oli kyllä tosi vähän matkustajia, ja se näkyi työmäärässä. Kumma, että sillon kun on vähän matkustajia ja työtahti on hidasta, kaipaisi sillon paljon lisää tekemistä. Sitten taas kun matkustajia on enemmän kun muurahaisia muurahaispesässä, toivoisit hartaasti, että ilta tai aamu olisi jo ohi ja pääsisit rojahtamaan sängyn pohjalle mukavan kirjan pariin. No, tälle illalle on jo enemmän matkustajia luvassa, joten toivotaan touhukasta iltaa! Nyt kello kiiruhtaa taas kovaa vauhtia eteen päin, joten painun pikku asuntooni (IKKUNALLISEEN hyttiini) vaihtamanaan työvaatteet päälle, ja ei kun uutta iltaa kohti!

Ps. Tää kirjotus jää taas ilman kuvia johtuen puutteellisesta tekniikasta, mutta kotiin palattuani lupaan latailla kuvia, joita tän työpassin aikana oon napsinut (kiinnostavaa) ;)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Loppis

Haha. Facebookista nappasin kun se oli sinne yhden kaverin sivulle postattu, mutta siis ei oikeesti! Taisin juuri löytää ihan mahtavan blogin! Hehe, tai no. Ainakin hauskan. Miksen mäki oo alkanut kirjottaa kamalista kirppislöydöistä? Miksi!? Niin no, ehkä ensin alan käymään siellä kirpputorilla (Oikeesti kerran löysin kasan ihan hyviäkin vaatteita ja olisiko maksanut edes kymmentä euroa! Mukana oli siis talvitakki, kahdet housut, pari villapaitaa jne. Ja oikeesti hyväkuntosia! En siis väheksy kirppareita). Mutta joka tapauksessa. Syy tähän mun hulvattoman hauskaan iltaan tietokoneen äärellä löytyy osoitteesta:

http://www.paskatkirppisloydot.blogspot.fi/ Käykää lukemassa!

Manikyyri

Jee! Jes. Oon super. Tein ittelleni elämäni ensimmäisen kerran ranskalaisen manikyyrin. ihan siis testinä miten multa semmonen onnistuu. En oo kyllä aiemmin pahemmin kynsiä lakkaillu, tai edes yrittänyt laitella. Karu totuus kun on se, että moukaria heittäessä kynnet ei pysy kunnossa :D Aina ne lohkeaa jostain, joten miksipä sitä edes yrittää. Nyt mulla oli kuitenkin ruhtinaalliset kaksi tuntia "ylimääräistä" aikaa, joten päätin toteuttaa mun pitkäaikasen haaveen hetken mielijohteesta päätin yrittää. Ja kyllä, voi KYLLÄ. Mä onnistuin. Yksi kynsi on valmis! *Aaltoja*

Ja nyt ylpeänä sen teille esittelen. Ensimmäinen ranskalainen manikyyrini "osa pikkusormi" on valmis! 

Vuoroon seuraava kynsi.

Ja noniin, nyt siihen tuli jo ryppyjä.. Voi.

12:27

Hmm. Päivä tuntuu varsinaisen tylsältä, kun heräät keskiviikkoaamuna vasta kymmeneltä, raahaudut kouluun puoli 12 päivän ainutta tuntia varten, ja lukujärjestyksessä on pelkästään matematiikan tunti. Istut tunnille keskelle huutavaa poikalaumaa, joista kaikki (koko ryhmä), on kaksi vuotta nuorempia, ja lasket tehtäviä, jotka olet käynyt läpi jo kolmella pitkän matematiikan kurssilla kahden viime vuoden aikana. Turhauttavaa. Joskus tuntuu siltä, että olisi parempi jos koulua olisi klo 8.20-16. Jännää.

Yes.

Hyvä fiilis hyvän treenin jälkeen. Niinhän sen kuuluu olla. Nyt pitäisi vain syödä hyvä iltapala ja mennä ajoissa nukkumaan, niin saan parhaimman hyödyn treenistä irti. En ole vieläkään saanut mun lopullista treeniohjelmaa, mutta nyt kun peruskuntokausi on vasta niin alussa, niin voin yhtä hyvin toteuttaa muun ryhmän ohjelmaa, ja treenata sen pohjalta. Tän päivän puntti oli vielä aikalailla pelkkää leikittelyä, jos katsotaan tulevia koitoksia. Kevyet painot ja vähäiset sarjamäärät ei ole sitä mitä jatkossa toteutetaan. Nyt vasta totutellaan kroppaa pikku hiljaa siihen oikeeseen työntouhuun. Niin no. Täytyy sanoa, että vaikka oli mukamas kuinka kevyitä painoja ja vähäisiä sarjoja, niin kyllä mä jo sillä sain tänään reidet tutisemaan, ja voin olla varma, että taas muutama seuraava päivä voidaan muistella tän päivän punttia lihaskivun merkeissä.

Mä en itseasiassa tiedä mistä se tuli meidän tän illan puheenaiheeksi, mutta alettiin äidin ja pikkuveljen kanssa puhumaan lihaksista, sopivasta lihasten määrästä ja kehonrakentajista. Oon taas menettäny mun olemattomat lihakset ja kovalla treenillä ne täytyy hankkia takasin! Toivottavasti mahdollisimman nopeasti. Sen takia teen punttia, ja tykkään siitä. Se on kyllä yksi mun ihan lempitreeneistä, kun pääsee tankojen ym kanssa leikkimään. Ja kuka kieltää ettei sen jälkeen olisi hyvä olo? Kovan treenin siis. Ihmettelen sitä, kun jotkut varsinkin tytöt ajattelee sitä, että nyt kun menen salille, niin mun lihakset kasvaa ihan älyttömästi ja musta tulee miehen näkönen! Ei se niin ole! Punttia voi tehdä huoletta vaikka kuinka paljon ilman että tajuaa yhtäkkiä olevan nainen miehen kropassa. Ei ne lihakset naisilla yhtäkkiä sillä tavalla kasva, tietysti kehonrakentajat erikseen. Penkkiä ja kyykkyä voi siis tehdä ihan rauhassa.

Huomaatteko eron?

Noniin, sitähän minäkin. 

Ja hehe, vielä lopuksi kuva musta ja Emmistä viime kevään Portugalin leiriltä. Niin no, ei sillä meijän pelkällä kovalla puntillakaan kehonrakentajiksi tulla! Vaikka me kuinka jännitetään..;)

Finally!

Tuolla sitä kohta taas kellutaan keskellä merta. Torstaina lähen pitkästä aikaa taas merelle, voi että kun mä oon kaivannut sitä! En voi liikaa hehkuttaa kuinka ihanaa se on. Merellä olo siis. Kyllähän ne työtkin siinä sivussa menee, koska niitä ei oo liikaa tullut tehtyä. Samaa hommaa on luvassa kun koko viime kesä, joten melko tuttua varmasti. Vähän taas jännittää kun tavat on taas vähän muuttunut kesästä, tuotteet on vaihtuneet ja järjestykset muuttuneet. Toivottavasti saan työnteosta nopeasti kiinni. Ja näin ollen nyt jo etukäteen voin huomauttaa, että tuskin ehdin mitään kirjottelemaan torstain ja maanantain välillä johtuen laivan internet-yhteyden äärimmäisestä hitaudesta!

Voi että kuinka oonkaan kaivannut tätä mukavaa tilavuuden huipentumaa! (kuvassa näyttää jotenkin normaalia isommalta. Todellisuudessa sängyn ja pöydän välissä ei mahdu kävelemään normaalisti) Henkilökunnalle on omat hytit, toisaalta paljon pienemmät kun normaalit neljän hengen hytit. Kuvassa mun hytti joltain työpassilta. (Tässä sentäs oli ikkuna, kun taas koko kesän olin hytissä, jossa ei ollut ikkunaa, ja kuvitelkaapas kun valot laittoi pois niin tuli kolhittua varpaita niin enemmän kuin vähemmänkin!) Ihan mukava pikku koppero, mutta lähitulevaisuudessa kun pitää omaa kämppää alkaa etsiä, on mulla toivottavasti varaa vähän suurempaan yksiöön tai kaksioon.. ;)

Jos metsään haluat mennä nyt..

Noniin. Nyt on sitten viimeistään ihan virallisesti potkaistu uusi treenikausi käyntiin. Kisat on kisattu ja tauot taukoiltu. Fiilis on hyvä ja kroppa palautunut viime kesän rasituksilta. Mitä mainioin pohja siis uudelle treenikaudelle. Kuten joskus aiemmin mainitsin, kävin ostamassa uuden treenipäiväkirjan tuomaan mahdollisesti vielä hitusen lisää motivaatiota, mikäli mahdollista, ja sitäpaitsi uusi kausi on mukava aloittaa täysin uudelta pohjalta. Näin myös treenipäiväkirjan osalta. 

Tänään oli syksyn ensimmäinen "metsätreeni" kuten mä sanon, eli treeni pururadalla. Ohjelmassa oli juoksuloikkia ja mäkivetoja ylämäkeen. Aika kevyt treeni, vaikka sykkeet löi lähellä 200. Mikäs siinä. Toisaalta taidan olla siitä epätavallinen, ettei mun sykkeet taida pahemmin alle 160 olla treenin aikana vaikka kuinka palauttelee! Harvinaisen hyvä fiilis! Nyt voi hyvillä mielin kirjoittaa päivän treenin ylös ja suunnata katse huomiseen punttipäivään!

7.10

Paha auto.

Ehkä maailman laiskin koira jonka oon tavannut :D Päästiin portista n. 10m eteen päin, kunnes oli aika kääntyä takaisin sisälle..

Hei vähänkö noloa! Sammuttaa nyt auto jokaisiin liikennevaloihin ja vielä kaikenlisäksi keskelle liikenneympyrää! Joojoo on mulla ajokortti, ja ollut vielä kaikenlisäksi sen verran pitkään että pitäis mun nyt autoa osata ajaa.. Huhu. Meillä on siis toinen auto huollossa, ja äiti otti mun auton Miikan matsiin, ja koska mulla on kisat Espoonlahdessa minne bussilla kestää yli tunti, niin päätin hakea lainaan mummun auton, joka on ihan sama kun mun oma, paitsi uudempi malli vaan. Ja joo no, en osannut ajaa sillä. Hehe. Ehkä mun pitää mennä uudestaan autokouluun.. Älkää käsittäkö väärin, en koskaan normaalisti harrastele auton sammuttamista keskelle liikenneympyrää jne... Kohta starttaan kohti Espoonlahtea. Toivottavasti matka taittuu huomattavasti sutjakkaammin kuin äsken. Edessä on nimittäin monin verroin enemmän liikennevaloja ja liikenneympyröitä...

Viikonloppu

Karkausvuosi - Leap Year

Reunalla - Man on a ledge

Molemmat oon kattonut nyt viikonlopun aikana, ja molempia voin suositella! Toi Karkausvuosi oli sellanen romanttinen, aika ennalta-arvattava leffa, mutta siis takuuvarma, mikäli tykkää romanttisista komedioista ja sinne päin. Sitten tää Karkausvuosi, jonka katoin tänään aamulla, oli lopulta yllättävän hyvä! Alku oli mun mielestä ehkä vähän tylsä, mutta loppua kohden parani koko ajan tosi paljon! Ja lopulta tykkäsin itse tosi paljon! Tämä kyseinen elokuva ei todellakaan ole ennalta-arvattava, vaikka niin luulisi alun perusteella! Kattokaa loppuun asti niin ymmärrätte ;) Ja kyllä, jopa minä osaan kattoa jotain muutakin kuin romanttisia komedioita ;)

Ei.

Se tunne kun mikään ei onnistu. Kun ajattelit kirjottaa pitkän romaanin mutta sekään ei onnistu. Kun ajattelit mennä nukkumaan, mutta ainoa asia joka onnistuu, on pyöriä sängyssä kahdeksan kierrosta joka suuntaan. Huomenna on vikat kisat, jospa edes ne onnistuisi. Ostinpa ainakin uuden treenipäiväkirjan! Ja kynän. Taidampa kirjoittaa kuluneen viikon treenit, ennen kuin kirjotettavaa kertyy taas enemmän kun pää jaksaa muistaa.

No, vaikkei romaanin kirjoittaminen onnistunutkaan, en saanut unta eikä mikään muukaan pahemmin onnistunut niin löysimpä ainakin hyvän kappaleen, jota kuunnellessani voisin yrittää saada uudestaan unen päästä kiinni. Hyvää yötä!

Haha, löydämpäs mä masentavia kappaleita :P Mutta hyviä.

Run, run faster!

Huhu. En kyllä ymmärrä mitä taas tänään ajattelin kun lupauduin Lenan kanssa lenkille! Olin luvannut jo joskus aiemmin, että lähetään yhdessä lenkille joku päivä, sillonkin mulla varmasti viirasi päässä. Joten, nyt se sitten toteutui. Aivan älyttömän kipeillä lihaksilla! Mitkä kyllä itse asiassa palautui aika hyvin lenkin aikana. Nyt ei enää ollenkaan oo samanlainen fiilis niiden suhteen. Mutta siis joo, tunti me taidettiin juosta. Ja mä vihaan lenkkeilyä :D Joo, yleisurheilija, joka vihaa juoksemista. Joo joo, kuulostaapa tosi hyvältä! Nyt mun on kyllä pakko alottaa taas säännöllinen juokseminen. Vaikka oonkin nyt siirtynyt kokonaan moukariin, ei se tarkoita sitä, että voin lopettaa kaiken muun ja aloittaa syömisen. Jokaisen pitää pystyä juoksemaan lenkkejä ja mulle se teettää vielä tuskaa, joten sitä pitää siis harjoitella ;) Ja kuntoonhan sitä on jollain tavalla päästävä. Vaikka kuinka valitan, niin en silti kuitenkaan voi kieltää sitä tosiasiaa että nyt tuntuu aivan törkeen hyvälle!