Kesä on yleisurheilijan kilpailukausi, ja tälläkin hetkellä minun pitäisi olla jossain aivan muualla kuin kotisohvalla. Kilpailuja pyörii jatkuvasti ympäri Suomea ja tällekin viikonvaihteelle niitä näyttäisi olevan kolmesta kuuteen kappaletta. Tilastopajan avaaminen näyttää karun totuuden. Kaudella 2013: Ei tuloksia kaudella 2013. Tuntuu pahalta ajatella, että monet kaverit eri seuroista ovat tälläkin hetkellä jossain lämmittelykentällä valmistautumassa kilpailuun, tai vähintäänkin harjoittelu seuraaviin kisoihin on käynnissä. Sen pitäisi olla niin itsestäänselvyys, että minä olisin samassa tilanteessa. Kesällä kisataan. Se on niin juurtunut tuonne syvimpään selkäytimeen, että totuuden myöntäminen on hankalaa. Muut kisaa, minä en. Eniten kaipaan sitä tunnetta, minkä kilpaillessa saa. Oli kilpailut sitten isot tai pienet, niin sama tunne löytyy aina. Välillä vähän heikompana, välillä vahvempana. Mutta siellä se on aina.
Ennätysten jälkeen on helppo hymyillä. Kesä 2012
Pari viikkoa sitten juttelin valmentajani kanssa, ja päädyttiin yhdessä siihen, että annetaan tämän kesän mennä ohi. Unohdan yleisurheilun, kaiken sen treenin ja siihen kohdistuvat paineet ja teen jotain aivan muuta. Nautin kesästä ja työnteosta. Nautin siitä, ettei minun tarvitse tehdä mitään todistaakseni itselleni tai kenellekään muulle omaa osaamistani. Tehtiin päätös, että kesän lopulla katsotaan tilannetta uudestaan. Kestääkö selkä, palautuuko motivaatio? Ajatuksen jyskyttää takaraivossa koko ajan. Toisaalta haluan hirveästi takaisin kentille, haluan saada takaisin sen hyvänolon tunteen, joka lähes jokaisesta treenistä jää jäljelle. Toisaalta tuntuu pahalta ajatella, että muut ovat ottaneet kokonaisen vuoden etumatkaa. Onko muutenkin haastajan asemasta mahdollisuus enää nousta takaisin samalle tasolle, jolla muut ovat tällä hetkellä? Tai oikeastaan tasolle, jolla he ovat ensi vuonna. Joko teen asiat kunnolla, tai sitten en tee ollenkaan. Haluan olla hyvä, en vaan se keskiverto. Haluan olla parempi.
Kesä 2012
No oli miten oli, yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, kuinka tärkeää yleisurheilu on minulle ja kuinka paljon siitä saa irti. Yksi tuttu yleisurheilija kirjoitti Tommi Evilän sanoneen: "Urheilu ottaa useammin kuin se antaa, mut sit ku se antaa niin se antaa niin v*tusti." Totta turisee. Kiitos ja aamen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti