Parhaillaan on eläintarhassa käynnissä SFI-mestaruuskilpailut, ruotsinkielisten seurojen ehkä suurimmat mestaruuskilpailut. Viime vuodelta itselläni on pelkkiä hyviä muistoja kyseisistä kilpailuista. Ennätyksen roima parannus tasaisena sarjana ja kakkostila. Naisten moukari heitetään tänään iltapäivällä, ja suoraan sanoen ärsyttää aivan mielettömästä isolla Ä-kirjaimella etten pääse paikalle katsomaan, sillä töissä pitää olla jo pari tuntia ennen kilpailun alkamista. En tiedä, olisiko se itseni kannalta hyvä vai huono juttu olla paikan päällä katsomassa, mutta jotenkin koen sen terapeuttiseksi. On jotain mitä odottaa.
Eilen olin kentällä seuraamassa veljeni kilpailuja. Matias juoksi P15 sarjassa hienosti kovassa joukossa aidat ja hyppäsi pituutta. Antaisin mitä vain ollakseni tänään ringissä, mutta olihan se kivaa olla välillä siinä ylpeän isosiskon asemassa kentän laidalla jakamassa ohjeita lankulle tulosta ja ponnarin merkityksestä pitkään ilmalentoon.
Tänään lähden taas töihin, joten blogi hiljenee reiluksi viikoksi, mutta hyvää kannattaa aina odottaa, vai mitä ;) Nähdään ja kuullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti