Zlatan

Noniin. Elikä edellisessä postauksessa viittasin lukuhetkeen hyvän kirjan kanssa. Itse olen aina tykännyt lukea. Kirjoja, lehtiä, blogeja, sarjakuvia.. Kaikkea mahdollista. Koulun kanssa ei pahemmin koskaan ollut ongelmia, koska pärjäsin hyvin kirjojen kanssa. Jaksoin lukea niitä läpi monta kertaa, ehkä jopa opin jotain siinä samassa. Ehkä. Koulukirjojen lisäksi kirjahyllyni on täynnä kirjoja. Nuorempana tykkäsin lukea Viisikko-kirjasarjaa, ne olenkin lukenut muutamaan kertaan kaikki läpi. Ursulat, Annit, SOS:it jne. Kyllä, luettu on.

Lukeminen on yksi hyvä tapa rentoutua, varsinkin, jos löytää jonkun hyvän kirjan. Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina kirjojen lukeminen on jäänyt kaiken muun tekemisen varjoon. Johtuuko sitten laiskuudesta, vai laitanko huonoksi tekosyyksi kirjoituksiin ja pääsykokeisiin lukemisen, joka taas on vienyt lukemisen innon kaikesta muusta. Muistan ystäväni kertoneen Zlatan-kirjasta, ruotsalaisesta jalkapalloilijasta, muutamia kuukausia sitten. Olisin saanut lainata kirjaa häneltä ja lukea sen ruotsiksi. Pyh. No ei löytynyt lukuintoa, eikä oikein edes aikaakaan, puhumattakaan siitä, että lukisin kirjan jalkapalloilijasta. Miksi se mua kiinnostaisi kun en edes futista seuraa? Tylsä peli.

Viime viikolla törmäsin kyseiseen kirjaan, suomeksi. No miksei ruotsiksikin, ei sillä kielellä väliä ole. Kannessa komeilee jokaisen naisen herra täydellisyys. Tai ehkei jokaisen, mutta ainakin mun ;) Selailin kirjaa vähän ja katsoin alussa olevat kuvat herra täydellisestä. Kirjaa on kehuttu hyväksi, ja ystäväni sitä alunperinkin suositteli, joten hetken mielijohteesta kaappasin sen itselleni luettavaksi. Ja voi että..

On kirjoja, joita jaksaa lukea hetken, mutta nopeasti sitä keksii kaikkea muuta kivaa tekemistä. On kirjoja, joista ei pääse ensimmäistä sivua pidemmälle lukematta sitä kolme kertaa uudestaan. Ja sitten on kirjoja, joista ei pysty päästämään irti ensimmäisen lauseen luettuaan. Näin kävi mulle tämän kirjan kanssa. "FC Barcelonan valmentaja Pep Guardiola tuli hieman kiusaantuneen näköisenä luokseni harmaassa puvussaan." No okei, ehkä se oli sittenkin toinen lause.. No mutta joka tapauksessa.
En ehkä ole niin kiinnostunut jalkapallosta, mutta urheilua rakastan. Ja juuri siitä tässä kirjassa on kyse. Urheilusta, tavoitteellisuudesta, sinnikkyydestä, kunnianhimoisuudesta, periksiantamattomuudesta. Ei siinä pelkästään pelikuvioista kentällä puhuta, vaan kirja menee paljon pintaa syvemmälle, ihan siihen sisimpään kerrokseen josta kaikki on alkanut. Ja uskoisin, että hyvin totuudenmukaisesti.

Olisi niin siistiä, jos omasta elämästään pääsisi myöhemmin kirjoittamaan kirjan. Tietenkään se ei tule tapahtumaan, alku olisi varmaan tyyliä: "Olipa kerran Saara, joka selkänsä loukattuaan istui tietokoneensa ääressä katsomassa netflixistä romanttisia komedioita aamusta iltaan." Ymmärrätte varmaan, että jätän kirjan kirjoittamisen suosiolla jonkun toisen harteille. No joo, nyt oon poikennut aiheesta aika moneen otteeseen, mutta pointtina oli, että omista ennakkoluuloistani huolimatta löysin juuri kenties parhaan kirjan, jonka koskaan olen lukenut. Enkä edes ole jalkapallo-fani! Eli, suosittelen.