Sisustusintoilija

Hei taas. Paljon on lähiaikoina ollut kavereiden kanssa puhetta oman kodin ostamisesta tai vuokraamisesta. Ihmiset lähtee eri kaupunkeihin opiskelemaan, ja oma asunto tulee ajankohtaiseksi. Nyt kun itsellenikin aukesi opsikelupaikka vuodeksi Kauniasten työväen akatemian kasvatustieteistä, ei muutto osunut kohdalleni ainakaan toistaiseksi. En kyllä hevillä luovu tästä muutaman sadan metrin koulumatkasta! Olisihan tuossa vielä lähempänä nuo miljoonatalot, mutta siihen tarvitaan jo rikas mies. Anyone?

Välillä tulee hetkiä, jolloin haluaisin vain ulos täältä. Muuttaa jo omaan kotiin, päästä vähän erilleen, itsenäisemmin. Kokeilla omia siipiä, jos näin kliseisesti puhutaan. Vähän arkisemmin sanottuna, asua yksin. Sitten on niitä hetkiä, kun on vain mukava maata omassa sängyssä koneen kanssa sarjoja katsellen, ja tietää, että joku on tehnyt sulle ruoat valmiiksi. Ja mikäs täällä kotona asuessa, eipä tarvitse vielä sen koommin taloudesta stressata. Mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin mä täältä häippäsen. Viimeistään ensi vuonna, toivottavasti. Ja eiköhän mut täältä jossain vaiheessa viimeistään ulos heivata, ei siis tarvitse huolehtia siitä, että olen 40-vuotias, äidin ja isin nurkissa asuva keski-ikäinen nainen.

No joka tapauksessa, takaisin asiaan. Sisustusintoon. Taas se pukkasi päälle! Oon tässä surffaillut ikean ja monen muun sisustuskaupan sivuja läpi, ja uutta inspiraatiota löytyy koko ajan. Eli sinä, joka lupasit rakentaa mulle sen kodin, niin tässä vähän ensi makua siitä, millainen se tulee sisältä olemaan ;)

Tätä tehdessänihän ajattelen rahan kasvavan puussa. Voisi kyllä todeta, että viime vuosina on ollu hiukan heikko sato, melkeimpä olematon. Eli taas se rikas mies, kiitos. Ja paljon saa aikaan jo pelkästään ostamalla maalipurkin ja sudin. Vihreestä kaapista saa nopeasti valkoisen sipaisulla maalia, ja samalla tyylillä seinäkin muuttaa ulkomuotonsa hetkessä. Eikä edes tarvita sitä rikasta miestä.

Mulla ei ole mitään erikoista tyyliä, jota kauheasti kopioisin, mutta edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisuus on se juttu. Ja tumman ja vaalean yhdisteleminen. Ja kaikki muukin kivalta näyttävä, heh. Yksinkertaisesta voi saada hienon ja erikoisen useilla eri yksityiskohdilla, eikä se kuitenkaan tarkoita monen asian summaa ja sekasortoa (tuijotan tiukasti tietokoneen näyttöä ja yritän unohtaa tosiasian, että huoneestani löytyy beigeä, valkoista, oranssia, vihreetä, punaista..).

Tässä nyt vähän ensimakua siitä, millanen mun tuleva kämppä voisi olla. Toteutus tietty saattaa olla aivan jotain muuta siinä vaiheessa, kun lompakosta löytyy viiden euron seteli käytettävää rahaa, mutta aina sitä voi kuitenkin haaveilla, josko vaikka tuo mun kuolemaisillaan oleva mandariinipuu yhtäkkiä alkaisi puskemaan niitä suurempia seteleitä. Tumma laminaatti sinne kuitenkin tulee, siitä lähdetään!